Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Hiljainen amerikkalainen
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Hiljainen amerikkalainen (1955) on monipuolisesti edustava näyte Graham Greenen romaanitaiteesta. Jännittävään ja keskitettyyn rikosjuoneen yhdistyy kolmiodraama, jossa kohtaavat toisensa eri ikäiset ja eri kulttuureista peräisin olevat ihmiset. Näyttämönä on 1950-luvun alkupuolen Saigon, missä minä-kertojan, ikääntyvä englantilaien lehtimies, on selostamassa lehdelleen ensimmäisen Indo-Kiinan sodan tapahtumia.
Yksinäistä elämäänsä hän sulostuttaa pitämällä rakastajattarenaan nuoria annamilaistyttöjä.
Saigoniin ilmestyvä hiljainen amerikkalainen, taloudellisen avun valtuuskunnan virkailija on nuori sinisilmäinen idealisti. Hänen käsityksensä Aasiasta on peräisen Amerikan luentosaleista, paikan päällä hän on kyvytön ja haluton oppimaan mitään.
Hänen toimintansa alkaa sotkea sekä kertojan yksityiselämää että Indo-Kiinan poliittisia kuvioita. Greene piirtää hänestä sapekkaan, karrikatyyrin rajoille jännitetyn kuvan, joka kasvaa koko amerikkalaisen kulttuurin naiiviuden ja tuhoisuuden vertauskuvaksi.
Amerikkalainen käsittää tehtäväkseen idän pelastamisen demokratialle ja uskoo Amerikan tulevan perimään Aasian kansojen luottamuksen siirtomaavaltojen vetäytyessä. Hän kuvittelee tulevaisuuden kuuluvan kolmannelle voimalle, kansallisen kommunismin ja ranskalaisen siirtomaavallan sijasta, ja näkee sellaisena vuoristossa yksityisarmeijaa pitävän rosvokenraalin.
Sille sukupolvelle, joka eli 1960- ja 1970-luvun Vietnam-kuohunnan tiedotusvälineiden äärellä tai mielenosoituksissa, romaani on hämmästyttävän tarkka- ja kaukonäköinen erittely ja profetia Amerikan toimista Vietnamissa.
Kuvattu Ranskan-Vietnamin sota on umpimähkäistä kaiken elävän ja liikkuvan tuhoamista. Ranskalaiset sotilaat tietävät häviävänsä, he odottavat vain milloin poliitikot käskevät heidän lopettaa. "Kokoontuvat luultavasti pitämään konferenssia ja suostuvat rauhaan, jollaisen olisimme voineet saada jo alun alkaen".
Eurooppalaisen lukijan myötä- ja vastatunnot ratkeavat liiankin yksinkertaisesti. Hänen on helppo eläytyä kertojan perinne- ja kulttuuritietoiseen ylemmyyteen ja katsoa sen kannalta peläten ja halveksien amerikkalaisten sokeutta ja tuhoisuutta.
Tämän hetken lukijalle romaani on, muun ohella, oppitunti siitä, että kaikki toisen Indo-Kiinan sodan opetukset olivat nähtävissä jo ensimmäisen aikana. Historia toistaa itseään joskus vain siksi, että yksi kansa ei halua tai pysty oppimaan toisen kansan kokemuksista.
(takakansi)
Yksinäistä elämäänsä hän sulostuttaa pitämällä rakastajattarenaan nuoria annamilaistyttöjä.
Saigoniin ilmestyvä hiljainen amerikkalainen, taloudellisen avun valtuuskunnan virkailija on nuori sinisilmäinen idealisti. Hänen käsityksensä Aasiasta on peräisen Amerikan luentosaleista, paikan päällä hän on kyvytön ja haluton oppimaan mitään.
Hänen toimintansa alkaa sotkea sekä kertojan yksityiselämää että Indo-Kiinan poliittisia kuvioita. Greene piirtää hänestä sapekkaan, karrikatyyrin rajoille jännitetyn kuvan, joka kasvaa koko amerikkalaisen kulttuurin naiiviuden ja tuhoisuuden vertauskuvaksi.
Amerikkalainen käsittää tehtäväkseen idän pelastamisen demokratialle ja uskoo Amerikan tulevan perimään Aasian kansojen luottamuksen siirtomaavaltojen vetäytyessä. Hän kuvittelee tulevaisuuden kuuluvan kolmannelle voimalle, kansallisen kommunismin ja ranskalaisen siirtomaavallan sijasta, ja näkee sellaisena vuoristossa yksityisarmeijaa pitävän rosvokenraalin.
Sille sukupolvelle, joka eli 1960- ja 1970-luvun Vietnam-kuohunnan tiedotusvälineiden äärellä tai mielenosoituksissa, romaani on hämmästyttävän tarkka- ja kaukonäköinen erittely ja profetia Amerikan toimista Vietnamissa.
Kuvattu Ranskan-Vietnamin sota on umpimähkäistä kaiken elävän ja liikkuvan tuhoamista. Ranskalaiset sotilaat tietävät häviävänsä, he odottavat vain milloin poliitikot käskevät heidän lopettaa. "Kokoontuvat luultavasti pitämään konferenssia ja suostuvat rauhaan, jollaisen olisimme voineet saada jo alun alkaen".
Eurooppalaisen lukijan myötä- ja vastatunnot ratkeavat liiankin yksinkertaisesti. Hänen on helppo eläytyä kertojan perinne- ja kulttuuritietoiseen ylemmyyteen ja katsoa sen kannalta peläten ja halveksien amerikkalaisten sokeutta ja tuhoisuutta.
Tämän hetken lukijalle romaani on, muun ohella, oppitunti siitä, että kaikki toisen Indo-Kiinan sodan opetukset olivat nähtävissä jo ensimmäisen aikana. Historia toistaa itseään joskus vain siksi, että yksi kansa ei halua tai pysty oppimaan toisen kansan kokemuksista.
(takakansi)
Kirjallisuudenlaji
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Päivällisen jälkeen istuin ja odotin Pyleä huoneessani Rue Catinatin varrella. Hän oli sanonut: ”Tulen viimeistään kymmeneltä”, mutta kun keskiyön hetki sitten oli vierähtänyt, en enää malttanut pysyä aloillani, vaan läksin alas kadulle.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
280
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
268