Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Sysilouhien sukua
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
11-vuotias Nonna asuu Mustakaltion kylässä kylmässä Bariadian valtakunnassa. Hänen isänsä on kylän päällikkö ja hänellä on lemmikkijääkarhu nimeltä Fenris.
On ensimmäinen kesäpäivä, mutta Nonna huomaa, että kesäksi onnea tuovia kukkia on paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna. Pian Nonnan perhettä ja koko kylää kohtaakin epäonni, kun kylään hyökätään. Tytön isä surmataan, naiset ja lapset ajetaan pakosalle ja koko kylä tuhotaan. Nonna joutuu kostonhimoisen Gerhardin vangiksi kauas kotiseudultaan.
Lemmikkijääkarhu Fenris pelastaa Nonnan, ja tästä alkaa huima seikkailu pohjoisessa. Pakomatka vie Nonnan salaperäisten, henkien asuttamien metsien ja lumisten lakeuksien kautta Louhikeroille, missä Nonna saa selville monta asiaa sukunsa menneisyydestä ja kohtalostaan. Käy ilmi, että pako Louhikeroille on vasta hänen matkansa alku...
Sysilouhien sukua on Ilkka Auerin luoman Lumen ja jään maa -fantasiasarjan ensimmäinen osa.
(Henna / Sivupiiri)
- - -
Mustakaltion kylässä asuva 11-vuotias Nonna on kokenut olevansa jo syntymästään saakka erilainen kuin muut ikäisensä lapset. Hän ei ole koskaan viihtynyt hyvin muiden seurassa eivätkä muutkaan lapset ole lähestyneet häntä herkästi. Nonna on saanut syntymässään suojelijakseen valkoisen jääkarhun Fenriksen, joka seuraa häntä kaikkialle. Eräänä keväisenä päivänä hyökkää joukko etelästä tulleita sotureita Nonnan kotikylään. Soturit tuhoavat kaiken ja ryöstävät Nonnan mukaansa Nawyrin valtakuntaan.
Fenris saa taikojen avulla Nonnan pelastettua ja ystävykset aloittavat pakomatkan kohti kotikyläänsä. Tästä alkaa seikkailu, joka muuttaa Nonnan koko elämän. Nonnan tie vie pohjoiseen Noridiumiin ja Louhikeroille, joita hallitsee muinaisen lohikäärmeen Skaflokin henki. Matkallaan Nonna kohtaa sekä ystäviä että vihollisia, seikkailijoita ja sotureita, hiisiä, hurguja ja maahisia, jopa Hornan pahan hengen.
Sysilouhien sukua on ihastuttava seikkailuromaani, jossa hyvä ja paha, viattomuus ja vallan sokaisemat tarkoitusperät taistelevat keskenään.
(Laura Norris/ Sanojen aika)
On ensimmäinen kesäpäivä, mutta Nonna huomaa, että kesäksi onnea tuovia kukkia on paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna. Pian Nonnan perhettä ja koko kylää kohtaakin epäonni, kun kylään hyökätään. Tytön isä surmataan, naiset ja lapset ajetaan pakosalle ja koko kylä tuhotaan. Nonna joutuu kostonhimoisen Gerhardin vangiksi kauas kotiseudultaan.
Lemmikkijääkarhu Fenris pelastaa Nonnan, ja tästä alkaa huima seikkailu pohjoisessa. Pakomatka vie Nonnan salaperäisten, henkien asuttamien metsien ja lumisten lakeuksien kautta Louhikeroille, missä Nonna saa selville monta asiaa sukunsa menneisyydestä ja kohtalostaan. Käy ilmi, että pako Louhikeroille on vasta hänen matkansa alku...
Sysilouhien sukua on Ilkka Auerin luoman Lumen ja jään maa -fantasiasarjan ensimmäinen osa.
(Henna / Sivupiiri)
- - -
Mustakaltion kylässä asuva 11-vuotias Nonna on kokenut olevansa jo syntymästään saakka erilainen kuin muut ikäisensä lapset. Hän ei ole koskaan viihtynyt hyvin muiden seurassa eivätkä muutkaan lapset ole lähestyneet häntä herkästi. Nonna on saanut syntymässään suojelijakseen valkoisen jääkarhun Fenriksen, joka seuraa häntä kaikkialle. Eräänä keväisenä päivänä hyökkää joukko etelästä tulleita sotureita Nonnan kotikylään. Soturit tuhoavat kaiken ja ryöstävät Nonnan mukaansa Nawyrin valtakuntaan.
Fenris saa taikojen avulla Nonnan pelastettua ja ystävykset aloittavat pakomatkan kohti kotikyläänsä. Tästä alkaa seikkailu, joka muuttaa Nonnan koko elämän. Nonnan tie vie pohjoiseen Noridiumiin ja Louhikeroille, joita hallitsee muinaisen lohikäärmeen Skaflokin henki. Matkallaan Nonna kohtaa sekä ystäviä että vihollisia, seikkailijoita ja sotureita, hiisiä, hurguja ja maahisia, jopa Hornan pahan hengen.
Sysilouhien sukua on ihastuttava seikkailuromaani, jossa hyvä ja paha, viattomuus ja vallan sokaisemat tarkoitusperät taistelevat keskenään.
(Laura Norris/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Kylmä tuuli riuhtoi Nonnan vaatteita ja hiuksia. Pakkanen puri hänen korviinsa terävin hampain.
Nonna seisoi parveketta muistuttavalla tasanteella, ja kaikkialla hänen ympärillään levittäytyi vitivalkoinen, tasainen luminen lakeus, joka sädehti kirkkaassa, loisteliaassa auringonvalossa. Taivas oli puhtaansininen ja läpikuultava, ja pakkanen oli purevampaa kuin missään aikaisemmin. Se kävi armotta läpi kaikkien vaatteitten ja sai Nonnan tärisemään kylmästä sillä samalla hetkellä kun hän astui linnan suojista avoimelle tasanteelle.
Nonna tunsi saapuneensa keskelle kaikkia talvesta milloinkaan unelmoimiaan kuvia. Oli kuin pakkasen ja kylmyyden voimat olisivat kiteytyneet yhteen ja rakentaneet sen maailman, joka hänen ympärillään näkyi. Se oli enemmän kuin pelkkä maisema, se oli unikuva kylmyydestä – hyisestä kylmyydestä. Ja vaikka kylmyys sai hänet tärisemään ja työnsi hyiset kyntensä hänen sieluunsa saakka, silti hänen näkemänsä kauneus sai hänet huokaamaan ihastuksesta.
Hän näki edessään, aivan tasanteen alapuolella silmänkantamattomiin ulottuvan jäisen meren, jonka rosopintaiset, jäälohkareiset reunat katosivat salaperäiseen utuun. Ja kaukana, äärettömän kaukana keskellä jäistä lakeutta kohosi siro torni. Niin korkea, että sen huippu tuntui katoavan taivaan sineen itseensä.
Nonna seisoi parveketta muistuttavalla tasanteella, ja kaikkialla hänen ympärillään levittäytyi vitivalkoinen, tasainen luminen lakeus, joka sädehti kirkkaassa, loisteliaassa auringonvalossa. Taivas oli puhtaansininen ja läpikuultava, ja pakkanen oli purevampaa kuin missään aikaisemmin. Se kävi armotta läpi kaikkien vaatteitten ja sai Nonnan tärisemään kylmästä sillä samalla hetkellä kun hän astui linnan suojista avoimelle tasanteelle.
Nonna tunsi saapuneensa keskelle kaikkia talvesta milloinkaan unelmoimiaan kuvia. Oli kuin pakkasen ja kylmyyden voimat olisivat kiteytyneet yhteen ja rakentaneet sen maailman, joka hänen ympärillään näkyi. Se oli enemmän kuin pelkkä maisema, se oli unikuva kylmyydestä – hyisestä kylmyydestä. Ja vaikka kylmyys sai hänet tärisemään ja työnsi hyiset kyntensä hänen sieluunsa saakka, silti hänen näkemänsä kauneus sai hänet huokaamaan ihastuksesta.
Hän näki edessään, aivan tasanteen alapuolella silmänkantamattomiin ulottuvan jäisen meren, jonka rosopintaiset, jäälohkareiset reunat katosivat salaperäiseen utuun. Ja kaukana, äärettömän kaukana keskellä jäistä lakeutta kohosi siro torni. Niin korkea, että sen huippu tuntui katoavan taivaan sineen itseensä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
431