Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Suruaika päättyy, Kuhala
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kuudesta aiemmasta kirjasta tuttu jyväskyläläinen yksityisetsivä Otto Kuhala viettää viisikymppisiään ja kihlajaisiaan länsilappilaisessa erämaakämpässä morsiamensa kanssa. Kuhala arvelee onnensa vihdoin löytyneen.
Mutta niin ei käy. Mitä tapahtui Sieppijärven tiellä, miksei Kuhala muista mitään? Hän herää sairaalavuoteelta keskelle uutta painajaista: elämää on ruvettava kasamaan vähin erin, pää urheassa etulinjakääreessä. Kuhala palaa yksin kotikaupunkiinsa ja joutuu tuntemattoman ampujan tähtäimeen. Naapurin avulias leskirouva välittää Kuhalalle tapaamisviestin, ja vaikeudet moninkertaistuivat. Vain yllättävä kohtaaminen vanhan rakkauden, vantaalaisen rikoskomisario Annukka Maaheimon kanssa suo lohtua.
Kuhala ei tyydy mustaherukoiden poimimiseen perintömökkinsä puskista, ei odottamaan suruaikansa täyttymistä. Hän suuntaa pohjoiseen ystävänsä Perttu Kanen kanssa etsimään vastausta murhenäytelmäänsä. Muistamattomuuden piinaa ei helpota edes kissalinnan kellarista löytyvä ruumis, Paljakan kylän hämäräperäiset silmäätekevät, sen paremmin kuin hieman ronskilla reseptillä värkätyt kotitekoiset pommit, joiden lennättämissä sirpaleissa riittää väistelemistä. Kun Kuhala ja Kane laskevat kitarat käsistään Vaskoolin ja leukun lauluillan tähtivieraina, ratkaisun hetket lähenevät.
Markku Ropponen on jälleen kirjoittanut taiten punotun, jännittävän, haikeanhirtehisen ja kielellisesti kunnianhimoisen rikosromaanin, jonka joutuisissa käänteissä ei ennätetä ihailla revontulia eikä vaipua suopursuhuumaan.
Markku Ropponen asuu Jyväskylässä ja on ammatiltaan kirjastonhoitaja. Ropponen tunnetaan eritoten kiitetyistä ja palkituista dekkareistaan. Ropponen on mehevän kielen ja henkilökuvauksen mestari, jonka rujon kauniita henkilöitä ei voi olla rakastamatta. Sururaika päättyy, Kuhala on seitsemäs Otto Kuhala -romaani.
(Tammi)
Lappi ei näyttäydy kovinkaan idyllisenä yksityisetsivä Otto Kuhalan kokemana. Tai näyttäytyyhän - ihan aluksi. Kuhala viettää rakkauden täyttämää lomaa lappilaisessa erämaakämpässä. Viisikymppinen Otto on lemmen huumassa kihlannut ihanan Annikan. Vihdoinkin elämä hymyilee!
Karumpi Lappi lyö kylmällä mäkäräisellä kädellään paluumatkalla. Otto Kuhala herää sairaalassa vakavasti loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä. Anniina, elämän ilo ja valo, on kuollut auto-onnettomuudessa.
Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää. Kuhala palaa takaisin onnettomuuspaikalle apurinaan ystävänsä Perttu Kane. Lapin ruskaa piiskaa tympeä tihku. Hyvyys, kauneus ja viisaus eivät ole arvostettuja hyveitä Paljakan kylässä ja Lapin selkosilla. Hengestään on helppo päästä näillä leveysasteilla.
(SI/ Sanojen aika)
Mutta niin ei käy. Mitä tapahtui Sieppijärven tiellä, miksei Kuhala muista mitään? Hän herää sairaalavuoteelta keskelle uutta painajaista: elämää on ruvettava kasamaan vähin erin, pää urheassa etulinjakääreessä. Kuhala palaa yksin kotikaupunkiinsa ja joutuu tuntemattoman ampujan tähtäimeen. Naapurin avulias leskirouva välittää Kuhalalle tapaamisviestin, ja vaikeudet moninkertaistuivat. Vain yllättävä kohtaaminen vanhan rakkauden, vantaalaisen rikoskomisario Annukka Maaheimon kanssa suo lohtua.
Kuhala ei tyydy mustaherukoiden poimimiseen perintömökkinsä puskista, ei odottamaan suruaikansa täyttymistä. Hän suuntaa pohjoiseen ystävänsä Perttu Kanen kanssa etsimään vastausta murhenäytelmäänsä. Muistamattomuuden piinaa ei helpota edes kissalinnan kellarista löytyvä ruumis, Paljakan kylän hämäräperäiset silmäätekevät, sen paremmin kuin hieman ronskilla reseptillä värkätyt kotitekoiset pommit, joiden lennättämissä sirpaleissa riittää väistelemistä. Kun Kuhala ja Kane laskevat kitarat käsistään Vaskoolin ja leukun lauluillan tähtivieraina, ratkaisun hetket lähenevät.
Markku Ropponen on jälleen kirjoittanut taiten punotun, jännittävän, haikeanhirtehisen ja kielellisesti kunnianhimoisen rikosromaanin, jonka joutuisissa käänteissä ei ennätetä ihailla revontulia eikä vaipua suopursuhuumaan.
Markku Ropponen asuu Jyväskylässä ja on ammatiltaan kirjastonhoitaja. Ropponen tunnetaan eritoten kiitetyistä ja palkituista dekkareistaan. Ropponen on mehevän kielen ja henkilökuvauksen mestari, jonka rujon kauniita henkilöitä ei voi olla rakastamatta. Sururaika päättyy, Kuhala on seitsemäs Otto Kuhala -romaani.
(Tammi)
Lappi ei näyttäydy kovinkaan idyllisenä yksityisetsivä Otto Kuhalan kokemana. Tai näyttäytyyhän - ihan aluksi. Kuhala viettää rakkauden täyttämää lomaa lappilaisessa erämaakämpässä. Viisikymppinen Otto on lemmen huumassa kihlannut ihanan Annikan. Vihdoinkin elämä hymyilee!
Karumpi Lappi lyö kylmällä mäkäräisellä kädellään paluumatkalla. Otto Kuhala herää sairaalassa vakavasti loukkaantuneena ja muistinsa menettäneenä. Anniina, elämän ilo ja valo, on kuollut auto-onnettomuudessa.
Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää. Kuhala palaa takaisin onnettomuuspaikalle apurinaan ystävänsä Perttu Kane. Lapin ruskaa piiskaa tympeä tihku. Hyvyys, kauneus ja viisaus eivät ole arvostettuja hyveitä Paljakan kylässä ja Lapin selkosilla. Hengestään on helppo päästä näillä leveysasteilla.
(SI/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tarkka aika
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
326
Kustantaja
Kieli
Sarjamerkintä
Videot