Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Paperihanskat

Aikalaisarvio

Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Ahonen, Erkki

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Kirja alkaa Helsingistä eräänä syksyisenä iltapäivänä ja päättyy Pohjanmaan öiselle lakeudelle. Muutaman tunnin aikana Antero, kirjan päähenkilö, tilittää suhdettaan menneisyyteen ja elämään. Näemme lyhyinä väläyksinä tapauksia ja tilanteita, jotka ovat olleet päähenkilön kehityksen kannalta ratkaisevia: suhde vaimoon, työhön, yhteiskuntaa ja kilpailuun valottuu monesta kulmasta ennen kuin kirjan särmikäs ja rikas maailman on valmis.

Ahosen tekstissä on menemisen ja liikkuvuuden tuntu. Hän rakentaa kuvaa ’välipolvien’ ihmisestä ,siitä ikäluokasta, jonka lapsuusvuodet ja nuoruus sattuivat sota-aikaan. Henkisen ilmapiirin muutokset heijastuvat terävinä kirjan tapahtumisessa: monet kuvaavat jaksot paljastavat vallinneita asenteita ja käsityksiä. Näemme miten Anterosta tuli sellainen kuin tuli.
Groteski huumori ja irvokkaat tilanteet antavat tälle pohjimmaltaan vahvasti symboliselle kirjalle erikoisen ilmeen. Ahonen on kirjoittanut tähän mennessä selvästi parhaan kirjansa. ’Paperihanskat’ on makupala vaativalle kirjallisuuden harrastajalle.
(takakansiteksti)
Romaanin Paperihanskat alaotsikkona on "matkan mielentilaa" ja se kertoo varsin lyhyesti ja ytimekkäästi siitä, mistä romaanissa on kyse. On nimittäin kyse matkasta mieleen. Tämä matka tapahtuu ihan fyysisestikin automatkalla Helsingistä jonnekin Pohjanmaalle. Tänä aikana kirjan päähenkilö Antero paitsi kallistaa viinapulloa, pohtii myös elämäänsä, sen menneisyyttä, nykyisyyttä ja hieman tulevaisuuttakin. Sitä mukaa kun puteli tyhjenee, muuttuvat myös Anteron käsitykset itsestään ja häntä ympäröivästä tosiolevaisuudesta.

Antero on keski-ikäinen kansakoulunopettaja, jolla on virka lapsuudenkotikylässään Pohjanmaalla. Hän on yhtä lailla ankara pedagogi, intohimoinen aviomies, ympäristöään täsmällisesti tarkkaileva lapsi ja nuori kuin filosofoiva juoppo. Joka tapauksessa on kyse itseään etsivästä hyvin lahjakkaasta yksilöstä, joka yrittää epätoivoisesti löytää paikkaansa elämässä.

Merkittävän osan romaanissa saavat lapsuudenmuistot pienessä kylässä. Jokapäiväinen arki tarjoaa onnenhetkiäkin, niin seikkailuja luonnossa kuin kanssakäymistä kunnalliskodin originellien asukkaiden kanssa. Kaikkea varjostaa kuitenkin sota ja erityisesti isän kaatuminen, joista jää ikuinen trauma Anteron sieluun. Mielenkiintoista on se kun Antero uskoo, että sota-aika esti hänen vanhempiaan olevasta hyvä äiti ja isä. Tämä sama kohtalonusko varjostaa, näin voisi sanoa, myös hänen aikuisuuttaan: "Asiat tapahtuvat kuitenkin eri lailla mitä odottaa ja toivoo." (s. 121)

Mutta selkiytyvätkö Anteron ajatukset? Tämän asian kirjailija jättää lukijansa pohdittavaksi, sillä Anteron maailmankuva tuntuu olevan yhtä häilyvä kuin se kuviteltu matka, jonka hän arvelee pullon tekevän jos hän heittäisi sen liikkuvan auton ikkunasta. Keskeiseksi nouseekin opettajavaimo Liisa, joka ajaa perheen Volkkaria koko matkan. Liisa on se, joka viime kädessä pitää Anteron elämän järjestyksessä yhtä vakain ottein kuin ohjaa autoa.

(Kiuruvetisiä kirjailijoita)