Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Hengenahdistusta
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
29-vuotias Sanna on kirjoittajakurssien vetäjä, joka haluaa selkeitä aikatauluja, suunnitelmia, sovittuja asioita ja sitoutumista. Sannan avomies Pete, ikuinen opiskelija, etsii Kasvun lapset -lahkosta hengellistä kasvua ja suhtautuu yhä 38-vuotiaana käytännön asioihin, aikatauluihin ja suunnitelmiin huolettomasti. Pete on rakastettava, vapautta kaipaava, ehdottoman sitoutumiskammoinen ja katoamaan taipuvainen. Ei olekaan ihme, että Sanna aloittaa aamunsa tarkastamalla hammasharjojen lukumäärän.
Oulussa asuvan pariskunnan erilaisuutta, toisiinsa kiinnittymisen vaikeutta ja riitoja Hakalahti kuvaa herkullisesti pettävän kepeällä tyylillä ja tulee samalla sanoneeksi painavaa asiaa parisuhteista. Ihmissuhteiden kiemurat voivat kiteytyä jopa suhteessa sipuliin - sipuli onkin toistuva kuva Halakahden tuotannossa. Pisteliäs huumori kumpuaa teoksen henkilöiden keskusteluista ja tapahtumien kommentoinneista. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja heidän epätavalliset ratkaisunsa on kuvattu uskottavasti.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Oulussa asuvan pariskunnan erilaisuutta, toisiinsa kiinnittymisen vaikeutta ja riitoja Hakalahti kuvaa herkullisesti pettävän kepeällä tyylillä ja tulee samalla sanoneeksi painavaa asiaa parisuhteista. Ihmissuhteiden kiemurat voivat kiteytyä jopa suhteessa sipuliin - sipuli onkin toistuva kuva Halakahden tuotannossa. Pisteliäs huumori kumpuaa teoksen henkilöiden keskusteluista ja tapahtumien kommentoinneista. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja heidän epätavalliset ratkaisunsa on kuvattu uskottavasti.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Kotimatkalla Sanna laski aikaa esineissä. Kahvipaketti sitten hän oli ollut teatterissa. Kolme vessapaperirullaa sitten Pete lähti. Hän juoksi kotiin ja yritti olla näkemättä mitään. Pariskunnat tekivät levottomiksi, yksinäiset naiset bussipysäkeillä hirvittivät. Yksinäisiä naisia tulossa kulttuuritilaisuuksista. Sen näköisiä naisia, jotka osallistuivat kursseille. Kulttuuritietoisia naisia riitti eri tilaisuuksiin.
Hän tajusi entistä selvemmin kauhean tosiasian: hän inhosi yksinolemista. Hänelle ei riittäisi kahvi- tai lottoporukkaan kuuluminen. Ja vaikka ystävät olivat ihania, korvaamattomia, niin silti hän tarvitsi Sen Tietyn Toisen Ihmisen ääntä niin kuin rauhoittavaa lääkettä. Hän halusi nähdä lattialle heitettyjä vaatteita, joista mies oli kuoriutunut kotiin tullessaan, halusi tunkea sormen rikkinäisen sukan reiästä, olla röyhkeä, halusi haistella hiuksista päivän hajuja, poimia karvoista ja puseron nukasta muovautuneen palleron navasta, pysytellä Toisen vieressä hereillä vain siksi, että oli hyvä olo, yksinkertaisesti hän halusi toisen läsnäoloa, sotkua ja onnellista epäjärjestystä.
Yksinolossa masensi kaiken itsestäänselvyys. Jättää aamulla lasin pöydälle ja tietää, että se on siinä, kun tulee töistä. Elleivät sitten patterimiehet olleet käyneet. Hänen oli ikävä jopa ovenpieliin pesiytyviä nyssyköitä.
Ikkunat olivat mustat. Monissa muissa ikkunoissa loisti valo, mutta heidän olivat tyhjät silmäkuopat. Kohta useimpiin ikkunoihin ilmestyisi joulutonttuja, saman mallin mukaan punaisesta kartongista leikattuja, juoksevia, silmättömiä.
Kotona Sanna meni ensimmäiseksi jääkaapille, lohkaisi palan jäätelöä lautaselle, itki sen kanssa. Lohkaistu pala näytti orvolta ja vähitellen se alkoi sulaa. Vastapäisestä talosta oli joku muuttanut, yksi asunto oli tyhjä, verhoton. Asioita tapahtui, eikä hän voinut niille yhtään mitään. Itku loppui, tyrehtyi ihan kuin joku olisi vääntänyt hanan kiinni. Hän katseli päätepysäkiltä lähteviä ja tulevia busseja pitkään. Uuden bussin tulemista seurasi aina hetken aikaa järjetön toivo ja sitten pettymys.
Ravintolan ruokalistalla eri annokset täydentävät toisiaan, ja kun oma annos tulee, on aina vähän petetty olo. Tuotu annos on aivan erilainen kuin se, joka houkutti vaihtoehtojen paljoudessa. Naisetkin näyttävät ryppäässä kauniimmilta. Jotenkin oivallus rauhoitti häntä.
Hän tajusi entistä selvemmin kauhean tosiasian: hän inhosi yksinolemista. Hänelle ei riittäisi kahvi- tai lottoporukkaan kuuluminen. Ja vaikka ystävät olivat ihania, korvaamattomia, niin silti hän tarvitsi Sen Tietyn Toisen Ihmisen ääntä niin kuin rauhoittavaa lääkettä. Hän halusi nähdä lattialle heitettyjä vaatteita, joista mies oli kuoriutunut kotiin tullessaan, halusi tunkea sormen rikkinäisen sukan reiästä, olla röyhkeä, halusi haistella hiuksista päivän hajuja, poimia karvoista ja puseron nukasta muovautuneen palleron navasta, pysytellä Toisen vieressä hereillä vain siksi, että oli hyvä olo, yksinkertaisesti hän halusi toisen läsnäoloa, sotkua ja onnellista epäjärjestystä.
Yksinolossa masensi kaiken itsestäänselvyys. Jättää aamulla lasin pöydälle ja tietää, että se on siinä, kun tulee töistä. Elleivät sitten patterimiehet olleet käyneet. Hänen oli ikävä jopa ovenpieliin pesiytyviä nyssyköitä.
Ikkunat olivat mustat. Monissa muissa ikkunoissa loisti valo, mutta heidän olivat tyhjät silmäkuopat. Kohta useimpiin ikkunoihin ilmestyisi joulutonttuja, saman mallin mukaan punaisesta kartongista leikattuja, juoksevia, silmättömiä.
Kotona Sanna meni ensimmäiseksi jääkaapille, lohkaisi palan jäätelöä lautaselle, itki sen kanssa. Lohkaistu pala näytti orvolta ja vähitellen se alkoi sulaa. Vastapäisestä talosta oli joku muuttanut, yksi asunto oli tyhjä, verhoton. Asioita tapahtui, eikä hän voinut niille yhtään mitään. Itku loppui, tyrehtyi ihan kuin joku olisi vääntänyt hanan kiinni. Hän katseli päätepysäkiltä lähteviä ja tulevia busseja pitkään. Uuden bussin tulemista seurasi aina hetken aikaa järjetön toivo ja sitten pettymys.
Ravintolan ruokalistalla eri annokset täydentävät toisiaan, ja kun oma annos tulee, on aina vähän petetty olo. Tuotu annos on aivan erilainen kuin se, joka houkutti vaihtoehtojen paljoudessa. Naisetkin näyttävät ryppäässä kauniimmilta. Jotenkin oivallus rauhoitti häntä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
284