Tohvelisankarin rouva
Tyyppi
näytelmät
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Maria Jotunin viidennen näytelmän Tohvelisankarin rouva alkuvaiheet olivat vaikeat. Jotunin kustantaja WSOY hylkäsi teoksen, koska se ei sopinut luonteeltaan kustantamon toimintaperiaatteisiin. Viljo Tarkiainen tarjosi teosta Otavalle, joka sen uskalsi julkaista. Näytelmän esittäminen Kansallisteatterissa oli kuitenkin liikaa 1920-luvun teatteriyleisön siveystajulle: osa katsojista poistui kesken ensi-iltaesityksen. Näytelmä synnytti kirjasodan, jota käytettiin hyväksi, kun eduskunnan budjettikeskustelussa vuonna 1924 kritisoitiin Kansallisteatterin toimintaa. Näytelmän saama nurja vastaanotto ei kuitenkaan vaikuttanut Maria Jotunin kirjoittamistyöhön, koska hän tiesi olleensa uskollinen omalle kirjalliselle luonteelleen.
Vanheneva tilanomistaja Aadolf on virkansa menettänyt metsäherra, jonka rikas veli Justus tekee kuolemaa naapuritalossa. Aadolfin ahne Juulia-vaimo on suostunut avioliiton vankilaan ainoastaan Justuksen perinnön toivossa. Juulia aikoo omaisuuden saatuaan lähteä rakastettunsa Veijon luokse, mutta tämä on kiinnostunut enemmän Juulian tytärpuolesta Piiasta. Tapahtumien edetessä selviää, että Justuksella on veljensä ohella muitakin perijäehdokkaita kuten emännöitsijä Karoliina ja tämän salassa pidetty tytär Lempi. Juulia lähtee voitonvarmana kaupunkiin odottamaan rahojaan, kun Justuksen kerrotaan kuolleen. Mikä parasta: mies kuoli ilman testamenttia. Muut jäävät pitämään hilpeitä peijaisia, kunnes Justus ilmestyy paikalle "kuolleista heränneenä" ja säikäyttää koko joukon.
Hirtehisen komedian kaksi ensimmäistä näytöstä esittelevät eri henkilöiden ihmissuhteet, jossa keskeisenä on Juulian ja Aadolfin laimea avioliitto. Yhdentoista roolihenkilön rahaa tai rakkautta janoavista, laillisista tai laittomista suhteista kerrotaan satiirin keinoin. Ensi silmäyksellä miehet, erityisesti tohvelisankari Aadolf, vaikuttavat heikoilta ja siten korostavat vahvoja ja aktiivisia naishahmoja. Kolmannessa näytöksessä tyylilaji vaihtuu yllättäen farssiksi, kun Justuksen kuoleman odotus on kärjistetty vallattomaksi ilveilyksi. Absurdin näytelmän teema paljastuu Irmeli Niemen mukaan viimeisessä vuorosanassa:"Elämä onkin vallan naurettavaa, jos sen vakavasti ottaa." Näytelmän sisältö on puhutellut edelleen suomalaisia teatterissakävijöitä, sillä vuosien 1970-1990 välillä sen näki eri teattereiden esityksissä lähes puoli miljoona katsojaa.
(Tuhannet tunteet, Kuopion kaupunginkirjasto - Pohjois-Savon maakuntakirjasto)
- - -
Maria Jotunin Tohvelisankarin rouva on ollut yksi rakastetuimmista komedioista ja yleisön kestosuosikki jo vuosikymmeniä. Näytelmässä nauretaan lempeän naurun läpi ihmisen pienuudelle ja ahneudelle.
Tohvelisankarin rouva nostatti ensi-illassaan Kansallisteatterissa (v. 1924) skandaalin, joka johti siveettömyyskeskusteluun ja jopa eduskuntakyselyyn teatterin ohjelmistopolitiikasta.
(Lahden kaupunginteatteri 2011)
Tohvelisankarin rouva (1924) on Maria Jotunin komediallinen näytelmä. Juulia on mennyt naimisiin vanhemman Aadolfin kanssa, mutta liitto osoittautuukin erilaiseksi kuin hän on kuvitellut. Toista nuorempaa miestä Juulia rakastaisi oikeasti, mutta tällä ei ole rahaa. Mikä eteen?
(Elisa Kirja)
Vanheneva tilanomistaja Aadolf on virkansa menettänyt metsäherra, jonka rikas veli Justus tekee kuolemaa naapuritalossa. Aadolfin ahne Juulia-vaimo on suostunut avioliiton vankilaan ainoastaan Justuksen perinnön toivossa. Juulia aikoo omaisuuden saatuaan lähteä rakastettunsa Veijon luokse, mutta tämä on kiinnostunut enemmän Juulian tytärpuolesta Piiasta. Tapahtumien edetessä selviää, että Justuksella on veljensä ohella muitakin perijäehdokkaita kuten emännöitsijä Karoliina ja tämän salassa pidetty tytär Lempi. Juulia lähtee voitonvarmana kaupunkiin odottamaan rahojaan, kun Justuksen kerrotaan kuolleen. Mikä parasta: mies kuoli ilman testamenttia. Muut jäävät pitämään hilpeitä peijaisia, kunnes Justus ilmestyy paikalle "kuolleista heränneenä" ja säikäyttää koko joukon.
Hirtehisen komedian kaksi ensimmäistä näytöstä esittelevät eri henkilöiden ihmissuhteet, jossa keskeisenä on Juulian ja Aadolfin laimea avioliitto. Yhdentoista roolihenkilön rahaa tai rakkautta janoavista, laillisista tai laittomista suhteista kerrotaan satiirin keinoin. Ensi silmäyksellä miehet, erityisesti tohvelisankari Aadolf, vaikuttavat heikoilta ja siten korostavat vahvoja ja aktiivisia naishahmoja. Kolmannessa näytöksessä tyylilaji vaihtuu yllättäen farssiksi, kun Justuksen kuoleman odotus on kärjistetty vallattomaksi ilveilyksi. Absurdin näytelmän teema paljastuu Irmeli Niemen mukaan viimeisessä vuorosanassa:"Elämä onkin vallan naurettavaa, jos sen vakavasti ottaa." Näytelmän sisältö on puhutellut edelleen suomalaisia teatterissakävijöitä, sillä vuosien 1970-1990 välillä sen näki eri teattereiden esityksissä lähes puoli miljoona katsojaa.
(Tuhannet tunteet, Kuopion kaupunginkirjasto - Pohjois-Savon maakuntakirjasto)
- - -
Maria Jotunin Tohvelisankarin rouva on ollut yksi rakastetuimmista komedioista ja yleisön kestosuosikki jo vuosikymmeniä. Näytelmässä nauretaan lempeän naurun läpi ihmisen pienuudelle ja ahneudelle.
Tohvelisankarin rouva nostatti ensi-illassaan Kansallisteatterissa (v. 1924) skandaalin, joka johti siveettömyyskeskusteluun ja jopa eduskuntakyselyyn teatterin ohjelmistopolitiikasta.
(Lahden kaupunginteatteri 2011)
Tohvelisankarin rouva (1924) on Maria Jotunin komediallinen näytelmä. Juulia on mennyt naimisiin vanhemman Aadolfin kanssa, mutta liitto osoittautuukin erilaiseksi kuin hän on kuvitellut. Toista nuorempaa miestä Juulia rakastaisi oikeasti, mutta tällä ei ole rahaa. Mikä eteen?
(Elisa Kirja)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
3-näytöksinen huvinäytelmä
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
251