Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kuin lähtö
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
”Iikka Vuotilan Kuin lähtö (1966) on ainoa 1960-luvun suomenkielinen romaani, jota on vähänkään luontevaa verrata ranskalaiseen uuteen romaaniin, sillä siinä kertautuvuus kerrostaa, riitauttaa ja lopulta hajottaa yksiselitteisen ajan ja paikan. Päähenkilö ei ole selvillä omasta osuudestaan kertomissaan tilanteissa ja tapahtumissa ja arvailee niitä erityisesti kursiivilla painetuissa osuuksissa, jotka ovat vain pieni osa parhaimmillaan usean sivun mittaisia virkkeitä, jotka (…)” – Markku Eskelinen
Näköispainos K. J. Gummerus Osakeyhtiön vuonna 1966 julkaisemasta alkuperäislaitoksesta. Teos julkaistaan oheislukemistona Markku Eskelisen suomenkielisen proosan historiaan Raukoilla rajoilla (Siltala, 2016).
Leo Iikka Vuotila (1933–1975) oli suomalainen kirjailija ja teologian lisensiaatti. Hän toimi opettajana ja pappina mm. Helsingissä, Tampereella, Laukaassa ja Keravalla. Esikoisteoksensa Virrensiru (1963) jälkeen hän julkaisi neljä muuta proosateosta sekä mm. tutkielman Kirjailija ja omatunto (1967), jossa käsitteli Väinö Linnaa, Olavi Siippaista ja Lauri Viitaa eettisinä kirjailijoina.
Markku Eskelinen (s. 1959) on suomalainen kirjailija ja kulttuurintutkija ja digitaalisen ja ergodisen kirjallisuuden pioneeereja maassamme.
(ntamo)
Näköispainos K. J. Gummerus Osakeyhtiön vuonna 1966 julkaisemasta alkuperäislaitoksesta. Teos julkaistaan oheislukemistona Markku Eskelisen suomenkielisen proosan historiaan Raukoilla rajoilla (Siltala, 2016).
Leo Iikka Vuotila (1933–1975) oli suomalainen kirjailija ja teologian lisensiaatti. Hän toimi opettajana ja pappina mm. Helsingissä, Tampereella, Laukaassa ja Keravalla. Esikoisteoksensa Virrensiru (1963) jälkeen hän julkaisi neljä muuta proosateosta sekä mm. tutkielman Kirjailija ja omatunto (1967), jossa käsitteli Väinö Linnaa, Olavi Siippaista ja Lauri Viitaa eettisinä kirjailijoina.
Markku Eskelinen (s. 1959) on suomalainen kirjailija ja kulttuurintutkija ja digitaalisen ja ergodisen kirjallisuuden pioneeereja maassamme.
(ntamo)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
X:n sairaalassa 15.11.1966
Rakas,
Tämä on yötä, kello lähentelee kahtatoista. Minä ajattelin, että minä yritän nukkua ilman unitabletteja, minä en pyytänyt illalla, kun minä tosiaan ajattelin että minä osaan nukkua tällä kertaa. Olinkin valojen sammumisen jälkeen puoli tuntia horroksissa, mutta sitten joku hoitajista tuli ja kurkisti oven raosta. Se riittää minulle häiriöksi, minä valpastuin, minä olen nyt maannut pari tuntia pimeässä, mutta siinä tulee lopulta tukala, minä otin ja panin valon. Eikä kukaan noista toisista ole valittanut, ne kai nukkuu kaikki. Joku tietysti voi tulla komentamaan valoja pois, en minä tiedä saanko minä tätä kirjoittaa. Mutta jos tulee joku minä rupean rähisemään, minä olen sillä päällä että minä saatan ruveta.
Se on sitten selvä, ne leikkasi sen torstaina. Minä olen ollut nyt parina päivänä ylhäällä; tietysti se vähän koskee, mutta ei sen pahemmin. Tänä päivänä oli hirveintä odottaminen, kun ne aikoi katsoa sitä. Haavan päälle oli liimattu valtavat määrät sideharsoa jollakin mahdottoman lujalla keltaisella liimalla ja minä ihmettelin millä ihmeellä ne saa sen irti, minä yritin nykiä sitä ennalta nurkista irti, mutta se oli kiinni kuin toinen iho. Minä odotin maha paljaana, minä suunnittelin että minä panen protestin, vaadin liiman sulatettavaksi liotettavaksi, minä en suostu siihen että nyitään iho irti pieninä palasina. Sitten tuli suuri roteva nainen, paljain käsin tietysti, kuulkaa neiti, minä ennätin sanoa, ja räts, se seisoi rätti kädessä. Minä olin toden totta hölmistynyt, minä en ollut osannut odottaa tuollaista ratkaisua, minä katsoin hölmistyneenä mahaani, pitkä viilto poikki mahan, paksut rihmanpätkät pisti ihosta kahden puolen. Eikä se ollut ehtinyt koskea ollenkaan, yksi ravakka liike. Minun täytyy tunnustaa, että vaikka minä en erikoisesti ihaile lääkäreitä ja muuta sairaanhoitohenkilöstöä, tämä minua ällistytti. Minä olin kuin medisiinisen ihmeen kokenut.
Rakas,
Tämä on yötä, kello lähentelee kahtatoista. Minä ajattelin, että minä yritän nukkua ilman unitabletteja, minä en pyytänyt illalla, kun minä tosiaan ajattelin että minä osaan nukkua tällä kertaa. Olinkin valojen sammumisen jälkeen puoli tuntia horroksissa, mutta sitten joku hoitajista tuli ja kurkisti oven raosta. Se riittää minulle häiriöksi, minä valpastuin, minä olen nyt maannut pari tuntia pimeässä, mutta siinä tulee lopulta tukala, minä otin ja panin valon. Eikä kukaan noista toisista ole valittanut, ne kai nukkuu kaikki. Joku tietysti voi tulla komentamaan valoja pois, en minä tiedä saanko minä tätä kirjoittaa. Mutta jos tulee joku minä rupean rähisemään, minä olen sillä päällä että minä saatan ruveta.
Se on sitten selvä, ne leikkasi sen torstaina. Minä olen ollut nyt parina päivänä ylhäällä; tietysti se vähän koskee, mutta ei sen pahemmin. Tänä päivänä oli hirveintä odottaminen, kun ne aikoi katsoa sitä. Haavan päälle oli liimattu valtavat määrät sideharsoa jollakin mahdottoman lujalla keltaisella liimalla ja minä ihmettelin millä ihmeellä ne saa sen irti, minä yritin nykiä sitä ennalta nurkista irti, mutta se oli kiinni kuin toinen iho. Minä odotin maha paljaana, minä suunnittelin että minä panen protestin, vaadin liiman sulatettavaksi liotettavaksi, minä en suostu siihen että nyitään iho irti pieninä palasina. Sitten tuli suuri roteva nainen, paljain käsin tietysti, kuulkaa neiti, minä ennätin sanoa, ja räts, se seisoi rätti kädessä. Minä olin toden totta hölmistynyt, minä en ollut osannut odottaa tuollaista ratkaisua, minä katsoin hölmistyneenä mahaani, pitkä viilto poikki mahan, paksut rihmanpätkät pisti ihosta kahden puolen. Eikä se ollut ehtinyt koskea ollenkaan, yksi ravakka liike. Minun täytyy tunnustaa, että vaikka minä en erikoisesti ihaile lääkäreitä ja muuta sairaanhoitohenkilöstöä, tämä minua ällistytti. Minä olin kuin medisiinisen ihmeen kokenut.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
kertautuvaa tekstiä
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
119