Mansardikattoinen mieli
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Mihin johdattelee runokirja, jonka kannessa Marilyn herkuttelee leivoksilla siihen malliin, että kräämi pursuaa suupielistä. Tässä kirjassa Kejonen on jotenkin pehmeämpi kuin edellisessä runoteoksessaan Suruttoman saattohoito. Edelleen kieli ja tyyli ovat tuttuja, mutta jotain hentomielistäkin on ilmassa. Vieläkin pohditaan kuolemaa, mutta lopullisuudesta ei ole tietoakaan. Vähän saavat kuulla kunniansa myös lööppien kuninkaat ja kuningattaret, tekotaiteilijat ja vallanpitäjät. Kirjailija ottaa etäisyyttä moniminäänsäkin.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Pekka Kejonen, kalavesien kasvattama, elämän tatuoima mies, kantaa runoissaan huolta viimeisiään vetelevän hyvinvointivaltion ilottomasta taivaanrannasta, vaikkakin odottaa innolla sen historian ruumiinavausta. Runoissa sivalletaan säälittä median valokeilassa pöyhkeileviä ikiteinejä, mutta myötäkarvaan silitetään saaliin jakojuoksukilvassa vähempiosaisiksi jääneitä, itsensä ajoissa kohdanneita ja maltillisesti tuuleen tuijottajia. Näkijöiden sukuun syntyneen on osattava iloita jokaisesta löytämästään sanasta, joka rakentaa maailmaa valmiimmaksi.
Ilkikurisimmillaan runoilijan alter ego, yhäti parantumaton pikkupoika, on veistellessään seniorin siitinelosta ja synnittömäksi utopioidun maailman kauheuksista.
(WSOY)
Pekka Kejonen, kalavesien kasvattama, elämän tatuoima mies, kantaa runoissaan huolta viimeisiään vetelevän hyvinvointivaltion ilottomasta taivaanrannasta, vaikkakin odottaa innolla sen historian ruumiinavausta. Runoissa sivalletaan säälittä median valokeilassa pöyhkeileviä ikiteinejä, mutta myötäkarvaan silitetään saaliin jakojuoksukilvassa vähempiosaisiksi jääneitä, itsensä ajoissa kohdanneita ja maltillisesti tuuleen tuijottajia. Näkijöiden sukuun syntyneen on osattava iloita jokaisesta löytämästään sanasta, joka rakentaa maailmaa valmiimmaksi.
Ilkikurisimmillaan runoilijan alter ego, yhäti parantumaton pikkupoika, on veistellessään seniorin siitinelosta ja synnittömäksi utopioidun maailman kauheuksista.
(WSOY)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
"Se on täytetty!
Astua itsensä ulkopuolelle;
ja jäädä sinne".
On puhuttu paljon kirjan ensimmäisen lauseen (tai ensimmäisen runon) merkityksestä. Se on tosi ja tärkeää, mutta vähintään yhtä suuren huomion olen aina kiinnittänyt kirjan loppuun; viimeisiin riveihin ja runokokoelmassa viimeiseen runoon. On hauska nähdä, mihin suuntaan runouteni tuosta lopetuksesta jatkuu. Hauska lukijoille; toivottavasti. Minullehan siitä on jo tieto annettu. Tai vähemmän juhlallisesti: ounastelen miten ja mihin jatkaa.
Astua itsensä ulkopuolelle;
ja jäädä sinne".
On puhuttu paljon kirjan ensimmäisen lauseen (tai ensimmäisen runon) merkityksestä. Se on tosi ja tärkeää, mutta vähintään yhtä suuren huomion olen aina kiinnittänyt kirjan loppuun; viimeisiin riveihin ja runokokoelmassa viimeiseen runoon. On hauska nähdä, mihin suuntaan runouteni tuosta lopetuksesta jatkuu. Hauska lukijoille; toivottavasti. Minullehan siitä on jo tieto annettu. Tai vähemmän juhlallisesti: ounastelen miten ja mihin jatkaa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
106