1999: runous

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Ovatko ne tässä? Vuosituhannen päätössanat. Sanat parasta ennen ja jälkeen 01.01.00. Sanat jotta maailmanpyörän kiepahtaessa olisimme enemmän elävien kirjoissa.

Tero Liukkonen on suomalaisen runouden näkyviä hahmoja: ohittamaton auktoriteetti, isä aurinkoinen, yrmeä buddha, metaforien salpausselkä ja ajatusten iijoki. Pitkään ja kiihkeästi on odotettu, millaisia runoja hän itse kirjoittaisi. Viimein odotukset täyttyvät.

Luvassa on täysi asteikko: elegioita, kompasäkeitä, luonnonlyriikkaa, rakkausrunoja, profeetallisia vyörytyksiä, osallistuvia rytmejä, juhlarunoja, mietiskelyä, idyllisiä kohtauksia, zen-runoja. Ja ylimmäksi asettuu Liukkosen jäljittelemätön ironia, joka leikkaa kuin japanilainen katana: säälimättä mutta armollisesti.

Kirjailija, filosofian tohtori Tero Liukkonen on aiemmin julkaissut romaanit Häätanhu (1996) ja Dark lady (1998). Hän on myös Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelija.

(Takakansiteksti)

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Alkukieli

Tekstinäyte

"Tönin symboleja kauemmas ja puistelen niitä vaatteistani,
sillä tarvitsen tilaa maailman järjestämiseen,
tarvitsen yhden johtoajatuksen, joka on alusta loppuun omani,
hylkään perinteen kuten ylioppilas maalaistytön
siinä tavallisessa tarinassa,
nauran historialle ja metaforat karsin.

Ihanteeni olkoon kieli, joka ei paljon maistu
eikä sen puoleen haisekaan, näppäilen huiluaaniä,
väärinkäsityksiä välttääkseni sanon asiat suoraan ja selvästi."
MINÄ KIELLÄN SINUT
Credo

Vasta sitten kun morsian kääntyy alttarilta mustissaan,
kun linnut makaavat maan kahleissa,
kun omenankukat heräävät kuuran kipristelyyn,
minä kiellän sinut.

Vasta sitten kun päivät palaavat illasta aamuun,
kun muistojen albumin välistä putoaa pelkkä
filmi, jossa irvistävät kauheat negatiivikasvot,
minä kiellän sinut.

Vasta sitten kun vanhukset konttaavat takaisin kohtuun,
kun soittajan ruhjotut sormet herpaantuvat,
kun ehtyvät kyynelet eivät erota surua ilosta,
minä kiellän sinut.

Kun väärät hallitsijat eivät väisty istuimeltaan
ja kuvat vaihtuvat kolikoissa,
kun köyhän rääsyistä heitetään hilpeinä arpaa
mutta kultainen avain hukataan,
kun koirat käyvät käräjiä
ja sika vihkii professorit virkaansa,
kun piispa nousee kapisen huoran reisiltä
suoraan taivaaseen,
kun kirjat opettavat kirjoja
ja apina valitaan akatemiaan,
kun suuri fuuga eksyy ja laulut on laulettu,
kun nieltävät naurut tarttuvat kurkkuun,
kun antelias lahjoittaja perii viimeisiä saataviaan,
kun lapset eivät ymmärrä leikkiä
ja vanhemmat ovat neuvottomia,
kun illallisella nautitaan tapettu leipä
ja verentummaa viiniä,

kun hekuman yössä kiihkeä suudelma
kätkee petoksen,
kun ystävän sanat ovat sisältä syöpyneet ?

minä kiellän sinut
vasta sitten.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

94

Kustantaja

Kieli