Väärä asenne

Ei niin tunnollista miestä olekaan ettei riehaantuisi kun kypsyvä vilja tuoksuu ja tuuli tuo purpurin soiton tanssiinkutsun. Nyt on heinäkuu, nyt ei riitä että elää syntinsä ja hurmionsa jonkun mäkihyppääjän ja hiihtäjän kautta ja näkee unta sadankolmenkymmenen metrin siivuista kunniaan ja suuruuteen ja maalisuoran runttausvoitoista viestin ankkuriosuudella. Nyt on hypättävä itse. Nyt on kesä. Nyt ei kultamitalimieskään saa jäädä talven urotekojaan muistelemaan. Sen pitää keskeyttää treeninsä ja lähteä festivaaleille ja kaulailla tuolla jo illalla soittolavan etnomiestä ja esitellä naisille, että oletko mitalia nähnyt ja vaihtaa sitä ruokateltalla risottoon ja maata aamulla nurmikolla kaiken kokeneena ja kuunnella transistoriradiota ja miettiä, että no ei mitään hätää, satsataan sitten ensi talvena kaikki kympin takaa-ajoon ja vain jos on liippakeli eli latu kuin luuta.