Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kätköissä paratiisin
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Jo ensimmäisestä dekkarista tuttu rikostoimittaja Eva Raulo on siirtynyt taloustoimitukseen. Nyt Raulo on lomamatkalla Etelä-Afrikassa ja tutustuu siellä suomalaiseen liikemieheen Kurt Sjöstedtiin. Raulon palattua töihin alkaa Suomen talouselämässä tapahtua kummia. Suomalaisen nosturialan yrityksen pörssikurssi nousee jatkuvasti ilman näkyvää syytä. Taloustoimittajien epäilykset heräävät, ja Eva alkaa selvitellä tapahtumia. Vahingossa Eva saa selville, että nosturiyhtiön talousjohtaja tuntee Kurt Sjöstedtin. Ja sitten Sjöstedt katoaa. Mistä oikein on kysymys? (Laura Norris/ Sanojen aika)
Lamericasta tuttu Eva Raulo jatkaa murhien selvittelyä toisessa Jaana Airaksisen dekkarissa.
Sowetolaiselta hautausmaalta Etelä-Afrikasta löytyy suomalaisen liikemiehen ruumis. Nostureita valmistavan Idström-yhtiön osakekurssi kipuaa samaan aikaan Helsingin pörssissä kohti taivaita. Tapahtumat alkavat limittyä toisiinsa. Rikostoimittaja Eva Raulo on siirtynyt suuren päivälehden taloustoimitukseen ja käy selvittämään häntä hipaissutta tapahtumaketjua. Kaikkivoipaisen rahan jäljet johtavat talouteen ja politiikkaan. Lopputulos ravistaa sekä Suomen että Ruotsin talouselämää. Jaana Airaksisen toinen Eva Raulo-dekkari kuvaa vallan ja pelon piilotanssia kipeän tarkasti. Osuvaan yhteiskunnalliseen analyysiin ja jännitykseen yhdistyy huumori. Airaksisen dekkarissa ihmiset kaikkine ristiriitoineen ovat kovin inhimillisiä. Epävarmuuksien ja pelon keskelläkin he välittävät itsestään ja toisistaan.
Sowetolaiselta hautausmaalta Etelä-Afrikasta löytyy suomalaisen liikemiehen ruumis. Nostureita valmistavan Idström-yhtiön osakekurssi kipuaa samaan aikaan Helsingin pörssissä kohti taivaita. Tapahtumat alkavat limittyä toisiinsa. Rikostoimittaja Eva Raulo on siirtynyt suuren päivälehden taloustoimitukseen ja käy selvittämään häntä hipaissutta tapahtumaketjua. Kaikkivoipaisen rahan jäljet johtavat talouteen ja politiikkaan. Lopputulos ravistaa sekä Suomen että Ruotsin talouselämää. Jaana Airaksisen toinen Eva Raulo-dekkari kuvaa vallan ja pelon piilotanssia kipeän tarkasti. Osuvaan yhteiskunnalliseen analyysiin ja jännitykseen yhdistyy huumori. Airaksisen dekkarissa ihmiset kaikkine ristiriitoineen ovat kovin inhimillisiä. Epävarmuuksien ja pelon keskelläkin he välittävät itsestään ja toisistaan.
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
"Maata peitti rikkonainen riite. Pakkasen kutomaa hentoa pitsiä kylmän leposijan koristeena, Eva ajatteli seistessään mustana kohoavan ihmismuurin sivulla. Virren sanat murenivat pakkaseen."
"Olet hieman myöhässä, mustavalaat ovat jo lähteneet takaisin Etelänavalle. Jättimäisiä eläimiä, kookas yksilö voi painaa kahdeksankymmentäkin tonnia. Mutta täällä ne hyppivät rantavesissä kuin pikkukalat", Kurt Sjöstedt jatkoi katsoen merelle haaveellisena. "Ne tulevat tänne parittelemaan ja poikimaan. Niitä on kaikkialla."
Lämmin tuuli huuhtoi Evaa sylissään, ja hän muisti, kuinka innostus oli valaissut Eskon kasvot tämän kertoessa mustavalaista ennen Evan lähtöä Etelä-Afrikkaan. Esko oli puhunut siitä, että älykkäät otukset keskustelevat keskenään ja pitävät toisiinsa yhteyttä valtavien merialueiden poikki. Kummalliset epämuodostumilta näyttävät pahkurat nahassa erottivat eläimet toisistaan, tekivät jokaisesta yksilön kuin ihmisillä kasvot, Esko oli sanonut.
"En voinut tulla aikaisemmin, yksi ystäväni ei olisi kestänyt sitä. Hän on meribiologi, rakastaa valaita ja haluaisi tutkia niitä", Eva sanoi ja naurahti avomielisyydestään hämillisenä.
Sjöstedt vakavoitui mutta virnisti hetken päästä. "Miksi hän ei sitten tutki niitä? Ihmisen elämä on lyhyt, on tehtävä sitä mitä haluaa. Jokainen takoo oman elämänsä, se on vain tahdosta kiinni."
"Mutta eihän kaikkia haaveitaan voi toteuttaa! On pakko valita, ystäväni harkitsee tarkkaan ja perustaa päätöksensä faktoihin", Eva totesi kepeästi.
"Edes luonnontieteilijä ei pysty tuohon. Valinnat ovat useimmiten sumeita ja epäselviä. Kuten elämä ylipäätään", Sjöstedt jatkoi Evan mielestä hieman ristiriitaisesti. "Olennaista on valita se mitä ainakin uskoo haluavansa."
"Se juuri onkin vaikeaa, valintahan on samalla luopumista. Isot valinnat ovat isoja luopumisia", Eva jatkoi ja katsoi Sjöstedtiä. Tämän silmissä välähti pelko. Sjöstedt sävähti ja siirtyi askeleen lähemmäs Evaa.
"Niin, ja kun valintaan liittyy aina vapaus, onko vapaus sitten ennen kaikkea menetystä?" hän kysyi, mutta Evasta tuntui kuin hän olisi esittänyt kysymyksen itselleen. Eva ajatteli, ettei hän tiennyt seuralaisestaan mitään. Tämä oli vain kohtelias ja sujuvapuheinen mies hyvin leikatussa puvussa. Keskustelu oli saanut hämmentävän läheisen sävyn, Eva kääntyi katsomaan satamaa. Sjöstedtin katse kulki samaan suuntaan, rantalaiturin viereen pystytetylle mainostaululle, jossa hymyilivät tunnetun näyttelijän kasvot. Sinisävyisen kuvan alareunassa luki: Valitse oikea voide! Eva mietti valintoja vapauden korvikkeena.
"Pitäisikö pienetkin valinnat kieltää, jos isoihin ei ole mahdollisuuksia?" Kurt Sjöstedt kysyi kuin arvaten hänen ajatuksensa.
"Leipää ja sirkushuveja vai? Tai ei oikeastaan edes sitä, vaan oikeutta valita tarpeeton?"
Lämmin tuuli huuhtoi Evaa sylissään, ja hän muisti, kuinka innostus oli valaissut Eskon kasvot tämän kertoessa mustavalaista ennen Evan lähtöä Etelä-Afrikkaan. Esko oli puhunut siitä, että älykkäät otukset keskustelevat keskenään ja pitävät toisiinsa yhteyttä valtavien merialueiden poikki. Kummalliset epämuodostumilta näyttävät pahkurat nahassa erottivat eläimet toisistaan, tekivät jokaisesta yksilön kuin ihmisillä kasvot, Esko oli sanonut.
"En voinut tulla aikaisemmin, yksi ystäväni ei olisi kestänyt sitä. Hän on meribiologi, rakastaa valaita ja haluaisi tutkia niitä", Eva sanoi ja naurahti avomielisyydestään hämillisenä.
Sjöstedt vakavoitui mutta virnisti hetken päästä. "Miksi hän ei sitten tutki niitä? Ihmisen elämä on lyhyt, on tehtävä sitä mitä haluaa. Jokainen takoo oman elämänsä, se on vain tahdosta kiinni."
"Mutta eihän kaikkia haaveitaan voi toteuttaa! On pakko valita, ystäväni harkitsee tarkkaan ja perustaa päätöksensä faktoihin", Eva totesi kepeästi.
"Edes luonnontieteilijä ei pysty tuohon. Valinnat ovat useimmiten sumeita ja epäselviä. Kuten elämä ylipäätään", Sjöstedt jatkoi Evan mielestä hieman ristiriitaisesti. "Olennaista on valita se mitä ainakin uskoo haluavansa."
"Se juuri onkin vaikeaa, valintahan on samalla luopumista. Isot valinnat ovat isoja luopumisia", Eva jatkoi ja katsoi Sjöstedtiä. Tämän silmissä välähti pelko. Sjöstedt sävähti ja siirtyi askeleen lähemmäs Evaa.
"Niin, ja kun valintaan liittyy aina vapaus, onko vapaus sitten ennen kaikkea menetystä?" hän kysyi, mutta Evasta tuntui kuin hän olisi esittänyt kysymyksen itselleen. Eva ajatteli, ettei hän tiennyt seuralaisestaan mitään. Tämä oli vain kohtelias ja sujuvapuheinen mies hyvin leikatussa puvussa. Keskustelu oli saanut hämmentävän läheisen sävyn, Eva kääntyi katsomaan satamaa. Sjöstedtin katse kulki samaan suuntaan, rantalaiturin viereen pystytetylle mainostaululle, jossa hymyilivät tunnetun näyttelijän kasvot. Sinisävyisen kuvan alareunassa luki: Valitse oikea voide! Eva mietti valintoja vapauden korvikkeena.
"Pitäisikö pienetkin valinnat kieltää, jos isoihin ei ole mahdollisuuksia?" Kurt Sjöstedt kysyi kuin arvaten hänen ajatuksensa.
"Leipää ja sirkushuveja vai? Tai ei oikeastaan edes sitä, vaan oikeutta valita tarpeeton?"
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
266