Aitta

Muutaman päivän päästä hän seisoi paikalla, oli tyytyväinen perustukseen. Joka nurkalla ja sivujen keskellä oli hyvät kivet, alakehikko, jossa oli kaksi hirsikertaa, oli niitten päällä puisten välipalikoitten avulla sovitettuna. Aikalailla vaakasuorassa. Hän ajatteli, että jos aitta ei nousisi pystysuoraan, voisi tunkilla nostaa ja lisätä sopivia palikoita.
Aitta oli aikoinaan rakennettu niin, että alakehikossa oli lattian kannatusta varten vahva keskipuu ja tämän keskipuun ja sivupuitten päälle oli pantu leveä lauta, reilun tuuman paksuinen ja ainakin kaksitoista tuumaa leveä. Hän laitteli laudat paikoilleen.
Näitten päälle vain alimmainen etuhirsi ja alimmainen takahirsi ja väliin lattialankut. Ne eivät ole raskaita, ne minä saan käsin tuohon ja sitten tahdon Tapanin nostelemaan hirsiä traktorin kuormaajalla.
Hänellä oli paikoillaan alin etuhirsi, sitten toisiinsa kiinnitapitetut lattiapuut peräkkäin, ja alin takahirsi, selvä lava taivaan alla metrin korkeudella kentästä. Hän istui lavan laidalla ja riiputti jalkojaan, jotka eivät yltäneet lähellekään maata.
Tässä tämä nyt on tätä myöten. Tällaista minä vain teen, vaikka on jo myöhäinen syksy, ja tuossa ovat suuret koivut ja kellastuvat lehdet, ja tuomen mustat ja villiviinimarjan punaiset ja katajat ja niitten siniset marjat ja tuossa kirkkaankylmä meri. Missä pitäisi minun olla, missä on minun oikea kohtani.
Lintu on huoneen löytänyt, pääskynen pesän.