Henkien talo

Isabel Allenden esikoisromaanin myötä Latinalaisen Amerikan kirjallisuus on viimeinkin löytänyt naisen äänen, verevä ja voimakkaan, uudenlaisen.
Henkien talo on säihkyvä sukukronikka, värikkäitä vaiheita, rakkautta, murhetta. Tarina ulottuu vuosisadan alusta näihin päiviin. Välillä sitä kertoo Esteban Trueba, perusmacho, joka kohoaa suurtilalliseksi, pahantuulinen patriarkka, äksy senaattori. Mutta todellisia päähenkilöitä ovat suvun kolmen sukupolven naiset, Clara, Blanca ja Alba, joiden kaikkien nimet merkitsevät valoa. He hallitseva sokkeloisen talon sopukoita, yhdistävät kirjavaa sukua, ihmeparantajia, hampuuseja, kolmea sukupolvea maatyöläisiä, kansanvillitsijöitä. Menetetyn kotimaansa ja oman sukunsa vaiheista Isabel Allende punoo uskomattoman ja toden tarinan, jossa on kaikki: puut ja pedot, ahdistus ja nauru, Jumala ja ruoka, luokkataistelu ja intiaaninoitien salaisuudet.
(takakansitekstistä)