Kootut runot ja kehitys runoilijaksi

Saima Harmaja (1913–1937)

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
Laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä
Hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
Tulisit juuri nyt –
(Rannalla)

”Saima Harmaja oli synnynnäinen runoilijalahjakkuus, harvinaisen elävä ja helmeilevä lyyrillinen lähteensuoni meidän oloissamme ja meidän leveysasteillamme. – Saima Harmajan runot ovat elävää lyriikkaa, niiden teho on niiden sisäisessä rytmissä, lyyrillisessä hengityksessä, yhtä luontaisessa ja väärentämättömässä kuin kukkasten tuoksu. Hän ei tehnyt runoja, hän eli ne; hän näki ja tunsi kaiken sävelinä ja kuvina.”