Maalari

Loukkaantuukohan hän, jos otan aurinkoa, kun hän työskentelee? Tai luen kirjaa? Voisin lukea varjon alla, se ei voi loukata ketään. Taimista oli tuntunut oudolta palkata vieras ihminen tekemään työtä kotiinsa, kuin olisi itse laiska tai saamaton. Tytär oli sitä vaatinut. Tulevan perintönsä vaalimista. Entä jos hän ei syö kasvisruokaa, eikä juo teetä? Minun pitää ostaa sille kahvia, ei sellaiset miehet juo taivaanteetä, vaikka se piristää. Toisaalta, ei sitä koskaan tiedä, nykyään miehiäkin on monenlaisia. Naistenlehdissä ne käyttävät punaisia takkeja ja värikkäitä solmioita, sitovat tukkansa poninhännälle. Mies on ammattimies. Niin hän sanoi puhelimessa, hän juo varmasti kahvia ja syö pullaa. Vai viinereitä? Täytyy kysyä kauppiaalta, hän tietää varmasti. Voisin paistaa kokojyväjauhoista pannukakun. Ei, se on liian arkista, luulisi vielä etten arvosta hänen työtään. Miksen minä kysynyt Lauralta ennen matkaa. Laura on niin varma ja päättäväinen, nytkin lähti tuntemattomien ihmisten kanssa pyramideja katsomaan. Silkkiset ja pellavaiset vaatteet pakkasi mukaan vaikka asuu ventovieraan ihmisen kanssa samassa huoneessa kaksi viikkoa. Lauran hotellin numero on tuossa, voisin soittaa, kysellä pyramideista ja lopuksi ottaisin tämän pulla-asian. Ei, Laura vaan nauraisi, käskisi leipoa korvapuustit ja pitkot, enkä minä jaksa tällä helteellä. Onneksi minulla on vielä kaksi päivää aikaa. Huomenna voisin vaivihkaa seurata mitä sellaiset miehet ostavat pullatiskiltä.