Samettiyö

Samettiyö on romaniyhteisöstä eronneesta nuoresta naisesta kertovan Memesa-trilogian kolmas osa. Aikaisemmissa kirjoissa Musta perhonen (2004) ja Repaleiset siivet (2006) Memesa syntyy suureen romaniperheeseen Lappeenrantaan ja kokee jo hyvin varhaisessa lapsuudessa oman erilaisuutensa. Teini-ikäisenä Memesa karkaa kotoaan ja menee asumaan lastenkotiin. Hän etsii itseään rajusti ja joutuu huonoon seuraan mutta hänellä on jotakin, mikä antaa uskoa ja toivoa tulevaan. Memesa osaa piirtää.

Samettiyössä kuvataan Memesan alkavaa taiteilijan uraa. Helsinkiin saavuttuaan nuori nainen pääsee Sofianlehdon lastenkotiin töihin. Hän kiintyy hoidokkeihinsa ja saa tunnustusta työstään mutta on johdon mielestä liian suorasanainen. Tekosyyn nojalla Memesa saa lähtöpassit Sofianlehdosta ja siitä alkaa erilaisten työpaikkojen ja asuntojen vaihtokierre.

Sitten yllättäen tapahtuu positiivinen käänne – Memesa saa opiskelupaikan Taideteollisen korkeakoulun mustalaiskäsityöperinteen kurssilta. Memesan tekemät keramiikka-astiat, maalaukset sekä tilataide saavat huomiota persoonallisuudellaan. Naisesta kehkeytyy taiteilija, jonka töitä viedään aina Venetsian Biennaleen asti. Hän asuu ja työskentelee Kalliossa, hänellä on joitakin ystäviä mutta sielultaan hän kokee olevansa yksin ja erillään kaikista. Hän kokee, ettei koskaan voi saavuttaa haluamaansa rakkautta. Naiset, joihin hän rakastuu pettävät aina. Asioita ei helpota sekään, että hän on katkaissut välinsä romanikulttuuriin eikä tämä miellytä kaikkia romaneita. Mustalaisyhteisön perinteistä ei saa puhua, eikä niitä saa arvostella - ja juuri niin Memesa on tehnyt. Hän saa tappouhkauksia ja näkee painajaisia mutta koittaa selvitä parhaan kykynsä mukaan.

Taide on ainoa tuki ja turva. Matka Venetsiaan aukaisee uusia näköaloja. Vaikka rakkaus on yhtä tuskaa, juuri tuo tuska on Memesan taiteessa inspiraation lähde. Kirjan loppu jättää jälkeensä monta kysymystä.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)