Näkemiin Jalna

Renny Whiteoak oli tehnyt viisaasti pukeutuessaan riittäviin varusteisiin. Vaikka näet oli jo maaliskuu, viima oli yhä yhtä jäätävä kuin talvella, ja kumisaappaat olivat tarpeen pitämään tien hyistä sohjoa loitolla jaloista. Mies oli työntänyt paljaat kätensä taskuun, painanut säiden runteleman huopahatun syvään otsalle ja vetänyt leukansa ylöskäännetyn takinkauluksen suojaan, niin että hänen ainoat ilmoille jääneet ruumiinosansa olivat suipohkot korvat ja luiseva kyömynenä. Tuuli ja räntä pahoinpitelivät näitä parhaansa mukaan, niin että korvat hehkuivat kirkkaanpunaisina. Nenä sitä vastoin uhmaili säätä jäykän itsepintaisesti ja näytti ainoastaan hituisen ahavoituneemmalta kuin tavallisesti.