Tuulinen paikka

Sodasta palannut Arvo Rantalainen on puuseppälinjan oppilaana rautateiden vaunupajalla. Työ on laadultaan perin helppoa ja kaavamaista eikä tunnu lainkaan riittävän Arvolle, joka kaikessa hiljaisuudessa pyrkii rakentamaan itselleen maailmankatsomusta. Työväenaate kiinnostaa häntä – hän haluaa ikään kuin sen kautta päästä selvyyteen itsestään ja ympäristöstään. Hän pääsee toimitsijaksi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja ennen pitkää puoluetoiminta on nielaissut hänet kuohuihinsa. Arvosta tulee piirisihteeri, mutta menestys ei seuraa hänen toimiaan. Tämä johtuu lähinnä siitä, että hän on pikemminkin aatteen kuin käytännön mies ja että hän arvostelee rohkeasti havaitsemiaan puutteita ja heikkouksia. Hän menee naimisiin älykkään nuoren sanomalehtinaisen kanssa, joka tajuaa paremmin kuin Arvo itse, ettei tästä idealistista ole käytännön politiikan palvelukseen. Pian Arvolle itselleenkin käy ilmeiseksi, ettei hän voi jatkaa uraansa. Hän on saanut kyllikseen itsekkyydestä, keinottelusta ja oman edun tavoittelusta, jotka rehottavat hänen ympäristössään. Hän tekee päätöksensä: ei ole muuta mahdollisuutta kuin täyskäännös.