Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Ei ryppyä, ei tahraa

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Romaanin tapahtuma paikkana on vauras ja vireä uusmaalainen maatila, jonne emännän kautta heittyy menneiden sukupolvien varjo. Teoksesta kasvaa ihmisen voiman ja heikkouden mieliinpainuva kuvaus. Minkä varassa täällä jaksetaan elää, miksi tuhoudutaan?

Elävässä, monikerroksisessa romanissaan Eeva Joenpelto liikkuu omalla maaperällään, länsiuusmaalaisessa maisemassa. Reheväkasvuinen luonto niin villissä vehmaudessaan kuin tuottoisine viljelmineenkin muodostaa taustan ihmiskohtaloille.

Eletään jolloinkin 1970-80 – luvulla. Maalaistalo, jota Joenpelto kuvaa, on elävä, virkeä, ulospäin ja tulevaisuuteen suuntautunut. Isäntä on mukava ja ehtiväinen, talonpidon ohessa hän harrastaa raveja ja kasvattaa itsekin uljaita hevosia. Työteliäs on ollut emäntäkin. Hänen taakkaansa keventämään taloon otetaan apulaiseksi neiti Letti, todellisuudentajuinen, omaperäinen, omapäinenkin voimahahmo. Hän tulee tyhjästä ja asettuu elämään talon elämää emännän rinnalle. Hän myös katoaa tietymättömiin. Tarinaa katsellaan myös taaksepäin, kolmen sisaruksen vaiheina. Emäntä on sisaruksista nuorin. Äidin muututtua etäiseksi, nukkemaiseksi hahmoksi emännälle on ydinperheestään jäänyt vain Aarre, veli joka vierailee talossa usein. Veljen kanssa hän kaukana lapsuudessa koki kieltojen ja käskyjen mielivallan ja apteekkari-siän anturan raskaan painon. Niin myös kesät, ja kielletyn, sakean, metisen lehdon. Mutta ei Aarre enempää kuin neiti Lettikään pysty ajan oloon pitämään emäntää pinnalla, häätämään taustasta lankeavia varjoja.
mihin ihminen väsyy ja mihin hän tuhoutuu? Joenpellon romaanissa kysymys eletään syvälti ihmiskohtaloiden lävitse.
(takakansi- ja lieveteksti)