Kaunis nimi

Nainen näki heidän tulevan, tytön ja nuoren miehen: pojalla oli pitkä, ohut poninhäntä selässä roikkumassa, mutta jo nyt saattoi nähdä, että hän kaljuuntuisi varhain, otsa oli korkealle paljas. Tyttö oli pukeutunut mustiin ja niukkoihin vaatteisiin, paksuihin mustiin sukkiin ja mustiin varsikenkiin, hänen tukkansa oli musta, ja hänen kuumeisina kiiltävät silmät oli nekin rajattu mustalla. He katselivat ympärilleen, menivät sitten pöytään, jossa jo istui neljä nuorta miestä, ja heillä kaikilla oli poninhäntä, korvakoru vasemmassa korvassa, ja pöydällä edessään oluttuoppi ja tupakat. - Kato Jusu, ja: - Siiri perkele, he tervehtivät tulijoita; ja pöydässä alkoi vilkas puhe.
Nainen kuuli elokuvien, ohjaajien ja näyttelijöiden nimiä, joita pöydässä istuvat luettelivat, ja kysymyksiä, jotka alkoivat sanoilla: kuka ohjasi, tai: kuka oli pääosassa, tai: minä vuonna ... Mutta hän katseli tyttöä: kummallinen nimi, Siiri, vaikka vanhat nimet olivatkin muotia nykyisin, ja pienet Annit ja Amandat tappelivat muovileluista hiekkalaatikoissaan; mutta siihen sukupolveen tämä tyttö ei kuulunut. Siiri, hän huomasi, ei osallistunut keskusteluun, ei edes näyttänyt kuuntelevan, mitä muut puhuivat. Hänen katseensa hakeutui tuon tuosta oven tai ikkunan tienoille, ja oluttaan hän joi vain kuin olisi silloin tällöin muistanut, että niin oli tapana tehdä. Kaunis tyttö, nainen ajatteli: ja säälin tunne käväisi hänen mielessään, ajatus vääristä paikoista, vääristä ihmisistä; erehdysten sumasta.