Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Ensi-iltahuvit
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Lauriina Vilkkosen kolmannen romaanin tapahtumapaikka on kaunis Savonlinna Oopperajuhlien aikaan.
Kirjan päähenkilö on helsinkiläinen hammaslääkäri Elina Hyypiä, joka saapuu Savonlinnaan seuraamaan Verdin Naamiohuvien harjoituksia. Varsinainen syy hänen saapumiselleen on oopperaa ohjaava Aarno, johon Elina on ihastunut. Yrittäessään saada selvyyttä heidän suhteensa laadusta, huomaa Elina joutuneensa keskelle oopperamaailman räiskyvää ihmissuhdeverkostoa. Ulkopuolisena Elina huomaa, että kaikilla esitykseen liittyvillä ihmisillä ei ole pelkästään hyvää tahtoa, vaan että joku tahtoo aiheuttaa myös pahaa.
Kirjan päähenkilö on helsinkiläinen hammaslääkäri Elina Hyypiä, joka saapuu Savonlinnaan seuraamaan Verdin Naamiohuvien harjoituksia. Varsinainen syy hänen saapumiselleen on oopperaa ohjaava Aarno, johon Elina on ihastunut. Yrittäessään saada selvyyttä heidän suhteensa laadusta, huomaa Elina joutuneensa keskelle oopperamaailman räiskyvää ihmissuhdeverkostoa. Ulkopuolisena Elina huomaa, että kaikilla esitykseen liittyvillä ihmisillä ei ole pelkästään hyvää tahtoa, vaan että joku tahtoo aiheuttaa myös pahaa.
Kirjan henkilögalleria on runsas, ja yhdellä jos toisellakin on varjeltavanaan salaisuuksia naamionsa takana. Kesäinen Savonlinna hehkuu kukkeimmillaan ja luo hurmaavan taustan kirjan tapahtumille.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Tekstinäyte
Konstaapeli Olavi Moilanen oli tullut nopeasti alas. Hän osoitti vähäpukeista konserttimestaria.
- Mitäs peliä tiälä pietään?
Vihreisiin alushousuihin pukeutuneen Boreliuksen kaulassa paistoi tumma jälki, kuin imeskelty muisto, rakkaan viulun jättämä mustelma. Pihalle saapunut kukkahameeseen pukeutunut nainen silmäili estoitta ilkeää mustelmaa ja Boreliuksen karvoitusta, joka oli kieltämättä vaikuttava, suojelukohde suorastaan.
- Lähdin pelastamaan tätä naista tulipalosta! Göran puolusteli itseään.
- Vai sil viissii. Nimi?
- Konserttimestari Borelius.
- Onko tullu jottai otettua? Kannabista?
Borelius oli sanaton, hän kun ei käyttänyt edes alkoholia.
Nyt keskusteluun sekaantui juuri saapunut nainenkin:
- Hei Olavi. Mitä immeisiä nämä ovat? Aivan vieraan näköisiä.
- Asuvat siun asunnossa, Olavi hymyili.
- Tämä paviaaniko?
- Kuulkaahan, olen kons... Borelius aloitti, muttei saanut suunvuoroa kasvoiltaan tummanpunaiseksi muuttuneelta naiselta.
- Olen Majlis Laurikainen, ja vuokrasin ohojaajalle!
- Minä asun ohjaajan luona, Elina tunnusti ja esitteli itsensä. Hän oli viimein tavannut vuokraemännän, viirien ja pikkutavaroiden keräilijän.
- Pitihän se arvata. Vuokrasin ensimmäistä kertoo oopperalaisille, ja nyt miun asunto on joku huumeluola!
Viimeiset sanansa Majlis Laurikainen kirkaisi. Metelin säikäyttämä Aarno Mäki oli sännännyt toisen kerroksen tuuletusparvekkeelle.
- On tapahtunut väärinkäsitys, Elina yritti.
- Oo vaiti. Arsi Virtastakin vikittelet, mie luin lehestä, aikamoinen vosu. Tulukee oitis alas selittämmää tai lähtöö lukkaali alta tällä siunaamalla hetkellä! Majlis kiljui Aarnolle ja ikkunoihin alkoi ilmestyä uteliaita ihmisiä, parhaille parvipaikoille.
- Naises on tiällä huumehöyrysen miehen kanssa!
- Hyväjumala, kuiskasi Borelius. Hän ei ollut eläessään sekaantunut mihinkään epäselvään. Hän halusi vain soittaa, mitään muuta hän ei halunnut. Joskus hän oli kuvitellut millaista olisi viettää erilaista, vapaampaa elämää, mutta ikinä hän ei ollut aavistanut, että Mäki ja hänen tyttöystävänsä käyttivät huumeita.
- Olen Aarno Mäen serkku, sanoi Elina.
- Kyllä osaa olla sutki likka, huudahti Majlis Laurikainen.
- Miksi sinä pakenet poliisia? Aarno kuiskasi ja Elina katsoi häntä vihaisena.
- Minä olen hammaslääkäri!
- Oletko? Mikset sie kertonu sitä silloin, kun sie rusensit miun nenän? Olavi kysyi ja Aarno katseli heitä ruskeat silmät pyöreinä.
- Oletko sinä edes hammaslääkäri? Aarno kysyi.
- Kukaan meistä ei ole käynyt vastaanotollasi. Ja näitä sekopäisiä juttuja alkoi tapahtua vasta sen jälkeen, kun sinä tulit tänne.
- Mitäs peliä tiälä pietään?
Vihreisiin alushousuihin pukeutuneen Boreliuksen kaulassa paistoi tumma jälki, kuin imeskelty muisto, rakkaan viulun jättämä mustelma. Pihalle saapunut kukkahameeseen pukeutunut nainen silmäili estoitta ilkeää mustelmaa ja Boreliuksen karvoitusta, joka oli kieltämättä vaikuttava, suojelukohde suorastaan.
- Lähdin pelastamaan tätä naista tulipalosta! Göran puolusteli itseään.
- Vai sil viissii. Nimi?
- Konserttimestari Borelius.
- Onko tullu jottai otettua? Kannabista?
Borelius oli sanaton, hän kun ei käyttänyt edes alkoholia.
Nyt keskusteluun sekaantui juuri saapunut nainenkin:
- Hei Olavi. Mitä immeisiä nämä ovat? Aivan vieraan näköisiä.
- Asuvat siun asunnossa, Olavi hymyili.
- Tämä paviaaniko?
- Kuulkaahan, olen kons... Borelius aloitti, muttei saanut suunvuoroa kasvoiltaan tummanpunaiseksi muuttuneelta naiselta.
- Olen Majlis Laurikainen, ja vuokrasin ohojaajalle!
- Minä asun ohjaajan luona, Elina tunnusti ja esitteli itsensä. Hän oli viimein tavannut vuokraemännän, viirien ja pikkutavaroiden keräilijän.
- Pitihän se arvata. Vuokrasin ensimmäistä kertoo oopperalaisille, ja nyt miun asunto on joku huumeluola!
Viimeiset sanansa Majlis Laurikainen kirkaisi. Metelin säikäyttämä Aarno Mäki oli sännännyt toisen kerroksen tuuletusparvekkeelle.
- On tapahtunut väärinkäsitys, Elina yritti.
- Oo vaiti. Arsi Virtastakin vikittelet, mie luin lehestä, aikamoinen vosu. Tulukee oitis alas selittämmää tai lähtöö lukkaali alta tällä siunaamalla hetkellä! Majlis kiljui Aarnolle ja ikkunoihin alkoi ilmestyä uteliaita ihmisiä, parhaille parvipaikoille.
- Naises on tiällä huumehöyrysen miehen kanssa!
- Hyväjumala, kuiskasi Borelius. Hän ei ollut eläessään sekaantunut mihinkään epäselvään. Hän halusi vain soittaa, mitään muuta hän ei halunnut. Joskus hän oli kuvitellut millaista olisi viettää erilaista, vapaampaa elämää, mutta ikinä hän ei ollut aavistanut, että Mäki ja hänen tyttöystävänsä käyttivät huumeita.
- Olen Aarno Mäen serkku, sanoi Elina.
- Kyllä osaa olla sutki likka, huudahti Majlis Laurikainen.
- Miksi sinä pakenet poliisia? Aarno kuiskasi ja Elina katsoi häntä vihaisena.
- Minä olen hammaslääkäri!
- Oletko? Mikset sie kertonu sitä silloin, kun sie rusensit miun nenän? Olavi kysyi ja Aarno katseli heitä ruskeat silmät pyöreinä.
- Oletko sinä edes hammaslääkäri? Aarno kysyi.
- Kukaan meistä ei ole käynyt vastaanotollasi. Ja näitä sekopäisiä juttuja alkoi tapahtua vasta sen jälkeen, kun sinä tulit tänne.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.