Piinapenkki

Ensimmäisen kerran muistaa aina. Eikö niin sanota, kun puhutaan seksistä? Ja kuinka paljon paremmin se pitääkään paikkansa, kun puhe on murhasta. En unohda koskaan tuon merkillisen, kiehtovan näytelmän ainoatakaan hetkeä. Keskiaikaisiin kidutusmenetelmiin viehtynyt sarjamurhaaja riehuu Englannissa. Rikollisten luonnekuvauksia laativa psykologi Tony Hill palkataan astumaan sarjamurhaajan nahkoihin. ”Brittien vastaus Uhrilampaille – – todella kammottavan hyvä.” – Mail on Sunday ”McDermid on kirjoittanut yhden parhaista sarjamurhakirjoista.” – Keskisuomalainen ”Hakkaa mennen tullen Patricia Cornwellin teokset.” – Leena Lehtolainen, Nuori Voima Sarjamurhaaja riehuu Bradfieldissä, Pohjois-Englannissa. Kun poliisi vihdoin myöntää sen, on neljä miestä jo kuollut. Miehiä on kidutettu mitä hirvittävimmillä tavoilla ennen kuin irvokkaat ruumiit on jätetty löydettäviksi eri puolille Bradfieldiä, pääosin kaupungin homoseksuaalien suosimille alueille. Homoteurastajaksi ristitty murhaaja on poikkeuksellisen taitava, sillä yhdestäkään ruumiista ei kyetä löytämään todistusaineistoa, joka johtaisi kieroutuneen mielipuolen jäljille. Poliisin on vastahakoisesti taivuttava pyytämään apua Tony Hilliltä, sisäministeriön leivissä työskentelevältä psykologilta, jonka erikoisalaa on rikollisten luonnekuvaus eli profilointi. Pala palalta Tony Hill alkaa tunkeutua sarjamurhaajan ihon alle. Mutta Tonya riivaavat myös hänen oman menneisyytensä demonit, eikä hän ole varma, kuuluuko häntä seksipuheluilla piinaava nainen niihin. Varmaa on kuitenkin, että kun tappaja kohdistaa katseensa Tonyyn, on seuraava uhri valittu.
(Otava)