Kotirantaa kohti

Nuori ja tummasilmäinen tyttö seisoi asemahallissa, nuorehko mies osti hänelle ja itselleen matkalipun. Poliisitarkastaja Peter Jongman oli saanut vihiä, että mies oli vakoisen orjakaupan agentti ja tyttö hänen uhrinsa. Oli kevät 1946 Hollannissa. Eläkeiästä haaveileva, sotavuosien turruttama Jongman reagoi tähän tapaukseen tavalla, joka oli uutta hänelle itselleen ja hänen ystävilleen: hän päätti henkilökohtaisesti puuttua asiaan, vaikka hänellä ei ollut siihen valtuuksia. Hän sai selville, että orjakauppias oli luvannut toimittaa juuri saksalaisten keskitysleiristä vapautuneen juutalaistytön Anna Heldin Palestiinaan, vaikka aikoikin lähettää hänet Etelä-Amerikkaan. Jongman pelasti Annan ja päätti luopua toimestaan voidakseen itse viedä tytön Palestiinaan, tämän palavien toiveiden päämäärään. Heidän matkansa kulki raunioituneen Lontoon, Hollannin jokien ja Ranskan kanavien kautta Tangeriin ja sieltä edelleen Palestiinaan. Mutta ”jäljellä ei ollut muuta kuin Juudean vuorten yllä sarastava aamu…”