Kaislama, Marjatta

Olen vain kirjoittaja, en kirjailija.
Olen elänyt pääasiassa, tuskin sitä voisi sanoa tuotannoksi, elämisen opettelu ja noudattaminen vievät uskomattoman paljon energiaa ja aikaa, tosin viimemainittuakin on paljon takanapäin. 60-70-luvulla kirjoittelin viikkolehtiin, novelleja, runojakin, ne riittivät silloin, kunnes tulin kriittiseksi itseäni ja vallitsevaa "moraalia" kohtaan ja päätin keskittyä vain siihen elämiseen, mutta rikas on ollut elämäni, ei aineellisesti, siitä en välitä, mutta henkisesti, rikasta, upeaa aikaa...

- Joskus sitten tyhjensin laatikkoni ja puhtaaksikirjoitin jo useat unohtuneetkin, ns. runoni, niistä tuli viime joulukuussa ilmestynyt: Tuuli lauluni vie... Niissä kukkii eletty, ihana, joskus pettynytkin, elämä, hieman kuivuneine kyyneleineenkin. Faktaa ja fiktiota.

Sen tuuli jo vei... Mitä vielä tuonee?

Ei ole ollut aikaa, jolloin en olisi kirjoittanut, ja kun en vielä sitä osannut, kerroin itselleni, joskus myös isälle, satujen, tarinoiden, kuvitelmien muodossa. - Kuvaamataiteen kuin näen tarinana, ihmisen, joka ne loi, upean auringonlaskun valokuvaan, se jää olemaan. Kulttuurimatkat ovat olleet ne vähäiset ulkomaan-matkani, Turku on merkinnyt minulle kaikkea, tähänastisessa elämässäni, Helsinki paljon - Aurajoki soittaa ikuisia laulujaan - jäätyneen sulattaa... Joki muistoineen vuosikymmenet sisäänsä kätki. Toi onnen, jos veikin ja jälleen toi... ja joki soittaa muistoilleen. - ...ja lopussa orvokit jäätyneet olemattomaan... Sinfoniaansa joki soittaa...

- Kirjoitin viime kevään kuluessa matkan menneeseen, kirjoituspöytäni laatikkoon tietysti. Mikä muu tapa voisi olla terapeuttisempaa kuin kirjoittaa? - Kirjoista olen saanut niin paljon, joistakin kirjailijoista on tullut kuin perheen jäseniä, he asuvat meillä.

- Tuuli lauluni vie, siihen kätkin minikoossa ja sekaisin elämäni joskus tärkeät seikat. Nythän vasta matkani alkaa, olen saanut paljon aikaan, joskin vielä pimeä on vastassa ikkunassa yöjunan yhä pimenevässä.

Elämäkertatietoa

Syntynyt
joskus ihan varmaan, muinaisten dokumenttien mukaan jossakin mansikkakaupungissa, asuu Turussa ja Helsingissä

Opinnot
lähimmän 10 vuoden sisällä kaksi approbaturia ja vanhuusiän sairauksien jatkolinja

Ammatti
autoemännästä geriatristen sairauksien hoitoon

Harrastukset
lukeminen, kirjoittelu, unelmat, käsityöt, jotka eivät valmistu koskaan, elämäntärkeiden asioiden tutkiminen ja noudattaminen mahdollisuuksien mukaan

Palkinnot
palkinto joskus 8-vuotiaana lastenkirjoituskilpailussa

- - -

Vanhemmat
laivapäällikkö Toivo Johannes Huuskonen ja Helvi Lydia Kovanen

Puoliso
Reino Olavi Kaislama 1955-77

Koulutus
Kansakoulu, lasten- ja sairaanhoitokursseja, hoitotieteen opintoja Turun yliopisto

Asuinpaikat
Suonenjoki, Kuopio 1959-1983

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tähtiä vedessä. Runokirja. [Tampere] 2006. Pilot-kustannus. 76 sivua.

Novelleja, runoja

Tekstinäyte

Tähtiä on vielä vedessä.
Rakkaus, niin ihmeellinen.
Ihan totta.

Tai särkyneet orvokit.
Kun korttitalo romahtaa, joka seinä ympäriltä.
Kun ainoa rakkaani (silloin) kuollut, löydänkö sopivan runon?
Pablo Neruda vilisi enkä kiinni saa en en.

Omin sanoin: Uni tule ja minut tuudita maahan, missä ei kaipausta.
... ja minun särkyneet, siniset orvokkini jähmettyvät
suurten kukkien vierellä kuin tuulesta siihen tarttuneina.
- Sentimentaalista. Mikä sitten ei olisi?