Aalto, Antti
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Kalevan kuva-arkisto
Elämäkertatietoa
Nimimerkit: Antti
Syntynyt
2.12.1921 Rauma
Kuollut
9.4.1981 Oulu
Koulutus
Ylioppilaaksi Raumalla 1940, opisk. lakitiedettä Helsingin yliopistossa ja matematiikkaa Turun yliopistossa.
Ammatti
Toimittajana eri lehdissä v:sta 1948, Tutkan päätoimittaja 1957-1961, Kalevan toimituspäällikkö 1961-1963 ja pakinoitsija 1963-1981. Toimitti ja uudelleen kirjoitti Jerry Cotton -lehteä.
Syntynyt
2.12.1921 Rauma
Kuollut
9.4.1981 Oulu
Koulutus
Ylioppilaaksi Raumalla 1940, opisk. lakitiedettä Helsingin yliopistossa ja matematiikkaa Turun yliopistossa.
Ammatti
Toimittajana eri lehdissä v:sta 1948, Tutkan päätoimittaja 1957-1961, Kalevan toimituspäällikkö 1961-1963 ja pakinoitsija 1963-1981. Toimitti ja uudelleen kirjoitti Jerry Cotton -lehteä.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Antti Aalto on julkaissut myös kuvateoksen Oulu (Pohjoinen, 1977) yhdessä valokuvaaja Ari Yrjänän kanssa.
Tekstinäyte
Talvisunnuntaiaamu.
Talvi - tyylikkäimmin pukeutunut vuodenaika, sunnuntai - suosituin suomalainen viikonpäivä, aamu - vuorokaudenaikojen nuoriso-ongelma.
- Ylös perhe ja hiihtämään! esiintyi isä herätyspuhujana. - Metsän poika tahdon olla, ulos sukset survaiskaa.
- Ulos sukset survaiskaa, mutta pysytään itse sisällä, haukotteli tytär.
Talvi - tyylikkäimmin pukeutunut vuodenaika, sunnuntai - suosituin suomalainen viikonpäivä, aamu - vuorokaudenaikojen nuoriso-ongelma.
- Ylös perhe ja hiihtämään! esiintyi isä herätyspuhujana. - Metsän poika tahdon olla, ulos sukset survaiskaa.
- Ulos sukset survaiskaa, mutta pysytään itse sisällä, haukotteli tytär.
- Ylös vaan ja äkkiä! Minä ajoin jo autonkin tallista.
- Entä sukset? kysyi poika.
- Perhana, hyvä kun kysyit. Ne jäivät talliin.
- Jos hiihdellään tänään vain kotinurkilla, ehdotti äiti. - Ladut ovat nyt lähellä kun muutimme tänne lähiöön.
- Ei käy! Silloin naapurit luulevat, että minä olen menettänyt ajokorttini. Lähdemme autolla vielä lähemmäs luontoa. Me emme ole impivaaralaisia, jotka tyytyvät hiihtelemään kotimetsissään.
He lähtivät lähentelemään luontoa.
Sitä oli Varpuniemessä, paljon luontoa, kolmetuhatta puuta ja neljätuhatta autoa. Haettuaan turhaan pari tuntia luonnonluomaa pysäköintipaikkaa ilmoitti isä:
- Ajamme Korkualle, siellä on vielä luonnollisempaa luontoa kuin täällä. Siellä saamme nauttia vaaroista.
Isä ei erehtynyt. Heitä odottivat perillä Korkuan kymmenet vaarat ja yksi sivistyksen vaara: pysäköintitilojen puute.
He eivät olleet vielä päässeet suksille, kun aurinko jo lähti laskemaan mäkeään metsänreunan taakse. Miksi aurinko muuten aina laskee metsänreunan taakse; jotta kukaan ei näkisi käyttääkö se tasajalka-alastuloa.
- Jos pidämme kiirettä ehdimme vielä Suur-Syösteelle, julisti isä. - Sinne meidän olisi pitänyt heti mennä, oikeaan tunturimaastoon.
Mahtavana ja korkeana kohosi Suur-Syösteen tunturi, laajana ja leveänä sen juurelle pysäköityjen autojen tasanko.
- Käännytään jo takaisin, pyysi äiti. - Tässähän tulee kohta ilta ja sinun on lähdettävä kuudelta aamulla töihin. Muuten et löydä pysäköintipaikkaa ja olet koko päivän pahalla tuulella.
- Ajamme Karutunturille! kiihtyi isä. - Siellä on tilaa vaikka hiihtäisi kuorma-auto kummassakin jalassa.
(Ote pakinasta Hiihtoralli; Uusia yhdistettyjä 1968)
- Entä sukset? kysyi poika.
- Perhana, hyvä kun kysyit. Ne jäivät talliin.
- Jos hiihdellään tänään vain kotinurkilla, ehdotti äiti. - Ladut ovat nyt lähellä kun muutimme tänne lähiöön.
- Ei käy! Silloin naapurit luulevat, että minä olen menettänyt ajokorttini. Lähdemme autolla vielä lähemmäs luontoa. Me emme ole impivaaralaisia, jotka tyytyvät hiihtelemään kotimetsissään.
He lähtivät lähentelemään luontoa.
Sitä oli Varpuniemessä, paljon luontoa, kolmetuhatta puuta ja neljätuhatta autoa. Haettuaan turhaan pari tuntia luonnonluomaa pysäköintipaikkaa ilmoitti isä:
- Ajamme Korkualle, siellä on vielä luonnollisempaa luontoa kuin täällä. Siellä saamme nauttia vaaroista.
Isä ei erehtynyt. Heitä odottivat perillä Korkuan kymmenet vaarat ja yksi sivistyksen vaara: pysäköintitilojen puute.
He eivät olleet vielä päässeet suksille, kun aurinko jo lähti laskemaan mäkeään metsänreunan taakse. Miksi aurinko muuten aina laskee metsänreunan taakse; jotta kukaan ei näkisi käyttääkö se tasajalka-alastuloa.
- Jos pidämme kiirettä ehdimme vielä Suur-Syösteelle, julisti isä. - Sinne meidän olisi pitänyt heti mennä, oikeaan tunturimaastoon.
Mahtavana ja korkeana kohosi Suur-Syösteen tunturi, laajana ja leveänä sen juurelle pysäköityjen autojen tasanko.
- Käännytään jo takaisin, pyysi äiti. - Tässähän tulee kohta ilta ja sinun on lähdettävä kuudelta aamulla töihin. Muuten et löydä pysäköintipaikkaa ja olet koko päivän pahalla tuulella.
- Ajamme Karutunturille! kiihtyi isä. - Siellä on tilaa vaikka hiihtäisi kuorma-auto kummassakin jalassa.
(Ote pakinasta Hiihtoralli; Uusia yhdistettyjä 1968)