Giacomo Joyce

Jusu Annalan suomennoksena julkaistavalla tekstillä on tietty erityinen ja arvoituksellinenkin asemansa James Joycen tuotannossa. Se on hänen ainoa postuumisti julkaistu teoksensa – eikä ole varmuutta siitä, mitkä hänen omat ajatuksensa sen julkaisemisesta olisivat olleet. Tekstin arvellaan syntyneen vuosina 1912–14 Triestessä, ja se on ilmeisen omaelämäkerrallinen tai tunnustuksellinen; ”Giacomo” on tietysti ”James”-nimen italiannettu muoto. Silti emme oikeastaan voi tietää, kuka ”tunnustaa”, edes nimi ei välttämättä ole Joycen antama ja tarkoittama – se on raapustettu kahdeksanliuskaisen käsikirjoituksen kansilehdelle lapsenomaisemmalla käsialalla kuin muu teksti (ks. tämän kirjan kansi): voisi olla tekijän itse vasemmalla kädellään kirjoittama. Viittaussuhde Joycen muuhun tuotantoon on sekin arvoituksellinen: Giacomo Joycea olisi houkuttelevaa pitää esityönä Ulyssekseen, jossa sen kaikuja on muun muassa ”Proteus”-, ”Skylla ja Kharybdis”- ,”Nausikaa”- ja ”Ithake”-jaksoissa, mutta se voidaan nähdä myös sen kaksoiskappaleena, haamuna tai nimenomaan vasenkätisenä kaksoisolentona: vouyeristinen ”Giacomo” edustaa sitä ”halua toiseen”, jonka silmälasinsa rikkonut Stephen Dedalus torjuu ja joka Leopold Bloomissa puolestaan kääntyy paljossa takaisin itseen. Jos taas ajatellaan, että Stephen ja Bloom ovat versioita James Joycesta, tässä esittäytyisi heidän perikuvansa: haljenneessa peilissä (vrt. Ulysses: "Telemakhos") jossa teos ja tekijä ovat samaan aikaan yhtä, ”samannimisiä”, että radikaalisti erejä – ilman, että kumminkaan voimme sanoa, kumpi on Joycen muulle proosatuotannolle epätyypillisesti ”italialainen” (”kosmopoliitti”, ”itämainen”), kumpi taas se tuntemamme paralyysin kourissa kamppailevasta Dublinista kirjoittava itsekin dublinilainen. -- Leevi Lehto
(ntamo)