Suohon eksynyt
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kuvittele, että kulkisit sen metsän halki, jota lapsena pelkäsit.
Kuvittele, että kaikki pelkosi ja murheesi olisivat mukanasi ja ainoa ystäväsi olisi pimeys.
Suohon eksynyt vie lukijansa mielen suruisimpien hetkien äärelle. Runojen synkät ja mullantuoksuiset tunnelmat huokuvat epätoivoa, koskettavat, mutta antavat myös lohtua.
Runoissa elää ikivanha suomalainen kalevalamitta, joka edelleen luo uusia versoja ja tapoja ilmaista itseään, välillä soljuen sulavasti laineiden lailla ja välillä polkien eteenpäin vahvalla rytmillään.
(Salakirjat)
Kuvittele, että kaikki pelkosi ja murheesi olisivat mukanasi ja ainoa ystäväsi olisi pimeys.
Suohon eksynyt vie lukijansa mielen suruisimpien hetkien äärelle. Runojen synkät ja mullantuoksuiset tunnelmat huokuvat epätoivoa, koskettavat, mutta antavat myös lohtua.
Runoissa elää ikivanha suomalainen kalevalamitta, joka edelleen luo uusia versoja ja tapoja ilmaista itseään, välillä soljuen sulavasti laineiden lailla ja välillä polkien eteenpäin vahvalla rytmillään.
(Salakirjat)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
Suruni sato
Vähissä ovat ne syyni
miksi jatkaisin eloa.
Kun kävelen pellon päällä,
kylvän murheen siemeniä.
Niille paikat parhaat löydän,
kasvakoot surun sadoksi.
Huomaan jalkani kuraiset,
pellon mullan murheelliset.
Satoni ei vielä nouse,
murheet silti jo murehdin.
Peltoni surua kasva,
synkkyyttäni yön ikuisen.
Aamun tullen jo havahdun,
katson päälle murhe-pellon.
Sato nousee nousemista,
suru painaa harteitani.
Katselen satoa kauan,
kuinka kukkivat suruni
kukat ja eloni huolet.
Kukkani ovat koreita.
Vähissä ovat ne syyni
miksi jatkaisin eloa.
Niitän vielä mun satoni,
sitten aikani on mennä.
Vähissä ovat ne syyni
miksi jatkaisin eloa.
Kun kävelen pellon päällä,
kylvän murheen siemeniä.
Niille paikat parhaat löydän,
kasvakoot surun sadoksi.
Huomaan jalkani kuraiset,
pellon mullan murheelliset.
Satoni ei vielä nouse,
murheet silti jo murehdin.
Peltoni surua kasva,
synkkyyttäni yön ikuisen.
Aamun tullen jo havahdun,
katson päälle murhe-pellon.
Sato nousee nousemista,
suru painaa harteitani.
Katselen satoa kauan,
kuinka kukkivat suruni
kukat ja eloni huolet.
Kukkani ovat koreita.
Vähissä ovat ne syyni
miksi jatkaisin eloa.
Niitän vielä mun satoni,
sitten aikani on mennä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
79