Kadonnut päivänvarjo
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Sándor Weöres (1913–1989) kuuluu suurimpien unkarilaisten runoilijoiden joukkoon. Kansallisiin kysymyksiin keskittyneen unkarilaisen runouden rinnalla Weöres oli poikkeus: hän imi vaikutteita erityisesti Kaukoidän kulttuurista, ja kielellinen kekseliäisyys sekä tyylilajien ennennäkemätön kirjo leimaavat hänen kirjailijantyötään. Weöres leikki mielellään kielen rakenteilla, äänteillä ja kuvitteellisilla kielillä. Hänen tuotantoonsa kuuluu upeita, hehkuvien kuvien runoelmia ja lyhyitä aforistisia helmiä.
Teos sisältää Hannu Launosen kirjoittaman jälkisanan ”Mutakokkare ja tähti”, jossa hän esittelee ja tulkitsee Sándor Weöresin runoutta.
(WSOY)
(WSOY)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
Lauluni punaisesta päivänvarjosta
on laulu ainoalleni;
tosi rakkaus on kirkas lähde,
sen tyyntä pintaa tähystin,
hänet ja itseni havaitsin, tunnen kaikki salamme:
kerran yhteen maadumme.
Siksi elän elämäni riemuiten,
kuin visertäjä metsän piilossa:
se laulaa sydämen pohjasta,
puun juureen putoaa lopulta!
(runoelmasta ”Kadonnut päivänvarjo”)
on laulu ainoalleni;
tosi rakkaus on kirkas lähde,
sen tyyntä pintaa tähystin,
hänet ja itseni havaitsin, tunnen kaikki salamme:
kerran yhteen maadumme.
Siksi elän elämäni riemuiten,
kuin visertäjä metsän piilossa:
se laulaa sydämen pohjasta,
puun juureen putoaa lopulta!
(runoelmasta ”Kadonnut päivänvarjo”)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
runoja
Ilmestymisaika
Sivumäärä
122
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Lisätietoja
Osa runoista julkaistu aiemmin suomeksi kokoelmassa Kivi ja ihminen