Kuulen kevääni kuovia

Vimpelissä syntyneen Jorma Kalevi Heikkilän esikoisteos. Se sisältää runoja, jotka kuvaavat kirjoittajan elämänkulkua lapsuuden juurilta Vimpelistä aina ikääntymiseen asti. Kokonaisuutta täydentävät runot niin kuuluisille ihmisille kuin muikuillekin ja ylistyksiä mm. rakkaudelle. Heikkilä on vuonna 2006 eläköitynyt lääketieteen ja kirurgian tohtori. Kirjoittaminen, jopa runoilu, kiinnosti häntä jo kouluikäisenä. Opiskelu ja työura kiskaisivat kuitenkin ylitunnollisen työterveyshuollon ylilääkärin mukaansa jatkuvaa lukemista ja satunnaista riimittelyä lukuun ottamatta. Ensimmäisen vaimon kuolema ja oma eläkkeelle siirtyminen tapahtuivat lähes yhtä aikaa, viikon välein. Tätä elämänsä myrskyä hän päätti rauhoittaa kirjoittamisella ja luovan kirjoittamisen opiskelulla. Näillä eväillä on runoja ja proosaa syntynyt. Niitä on julkaistu Työväenopistojen kirjoittajapiirien antologioissa ja Työterveyslääkäri- sekä Vimpelin Joulu -lehdissä. Nykyään elämään kirjoittamisen ohella kuuluvat lapset, lapsenlapset, uusi puoliso ja paluu vimpeliläiseen kulttuuriin.