Valonhetki
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Trilogian päättävä runokokoelma keskittyy paitsi ajan teemaan myös valon ja pimeyden sekä vuodenaikojen luonnolliseen vaihteluun. Marraskuun pimeydestä kuljetaan kevään valoon, jossa ”huhtikuun meri/ välkehtii tulevan kesän purjehduksia,/ juoksuaskelia ja hyppyjä/ aaltojen laavakivillä,/ vihreillä, vihreillä.” Teos on jaettu neljään osaan vuodenaikojen tai ihmisen ikäkausien tapaan.
Pelkistetty, tiivis kokoelma korostaa runokielen prosessinomaisuutta. ”Mikään ei liiku, alkaa liikkua. Nouseva aurinko valitsee/ ensimmäiset vedenkorret ja kivet, ensimmäiset sormet/ ja sormista hitsausliekkinä virtaavat muinaiset sanat:/ ne, sovittamattomat, jotka ensimmäisenä saavat nähdä/ kylvävänsä valoa, kulkevansa kesän täydessä valossa”. Sinivaara luottaa kielen mahdollisuuksiin, muttei tavoittele mahdottomia. Runojen ei anneta levätä luonnollisina, sillä kieli alkaa kulkea vasta liikutettuna. Se ei estä runoja virtaamasta pakottomasti.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Pelkistetty, tiivis kokoelma korostaa runokielen prosessinomaisuutta. ”Mikään ei liiku, alkaa liikkua. Nouseva aurinko valitsee/ ensimmäiset vedenkorret ja kivet, ensimmäiset sormet/ ja sormista hitsausliekkinä virtaavat muinaiset sanat:/ ne, sovittamattomat, jotka ensimmäisenä saavat nähdä/ kylvävänsä valoa, kulkevansa kesän täydessä valossa”. Sinivaara luottaa kielen mahdollisuuksiin, muttei tavoittele mahdottomia. Runojen ei anneta levätä luonnollisina, sillä kieli alkaa kulkea vasta liikutettuna. Se ei estä runoja virtaamasta pakottomasti.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Alkukieli
Tekstinäyte
Taas taivaan värilauma sekoittaa
vuoden ajat ja paikat. Marraskuun äkkisynkkä ilta,
aivan liian aikaisin laskeutuva pimeys,
hehkuu ja hohtaa keskikesän loputonta valoa,
laskemattoman auringon juhlaa.
Kallioiden tummat siluetit, talven pedot,
ovat välkettä hihkuvien aaltojen lämmintä kuohua,
täydellisen maitokahvin pehmeänkitkerää läikettä
sademetsänvihreällä rantabulevardilla.
Kylmän kynnet raapivat jo,
vaatteet alkavat tuntua kömpelöiltä,
liikkeet evoluutio-oppitunnin näytteiltä.
Mutta vaikka kylmyys kirpaisee, kirveltää
taas monta pitkää kuukautta
ja mennyttä vuotta, se ei tapa, ei enää:
pienten pintanaarmujen veri
hukkuu taivaan punaiseen hehkuun
nopeasti kuten tämäkin valon hetki
hukkuu siihen miten sitä vain on ja on,
valoa niin jokapäiväisen paljon.
vuoden ajat ja paikat. Marraskuun äkkisynkkä ilta,
aivan liian aikaisin laskeutuva pimeys,
hehkuu ja hohtaa keskikesän loputonta valoa,
laskemattoman auringon juhlaa.
Kallioiden tummat siluetit, talven pedot,
ovat välkettä hihkuvien aaltojen lämmintä kuohua,
täydellisen maitokahvin pehmeänkitkerää läikettä
sademetsänvihreällä rantabulevardilla.
Kylmän kynnet raapivat jo,
vaatteet alkavat tuntua kömpelöiltä,
liikkeet evoluutio-oppitunnin näytteiltä.
Mutta vaikka kylmyys kirpaisee, kirveltää
taas monta pitkää kuukautta
ja mennyttä vuotta, se ei tapa, ei enää:
pienten pintanaarmujen veri
hukkuu taivaan punaiseen hehkuun
nopeasti kuten tämäkin valon hetki
hukkuu siihen miten sitä vain on ja on,
valoa niin jokapäiväisen paljon.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
46