Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Heijastus
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Vahvatunnelmainen ja herkkävaistoinen romaani kolmen kertojaminän epäsovinnaisista sidonnaisuuksista sekä mielen vapaudesta ja vankeudesta.
”Siinä puhuu mies, joka ei ole vielä nähnyt että jokaisen luvun takana häilyy varjoluku. Että jokaisen kirkkaan päätelmän saumassa on ratkeama. Ja siitä ratkeamasta pilkottaa vastakkaisen päätelmän kuvajainen.”
”Kysymyksistä pääsee vapaaksi vasta sitten, kun lakkaa etsimästä itselleen mieluisinta vastausta. Sitä ei löydy. Vastaukset ovat harvoin mieluisia.”
”Minun mieheni kertoo minun mieheni kuolemasta.
Minä olen naimisissa, ja leski.
Minulla on poika, mutta en ole äiti.
Minulla on elämä, joka on tehty mahdottomaksi elää.”
Yksi toukokuinen lauantai hiljaisessa pikkukaupungissa. Miehen ja kahden eri-ikäisen naisen historiat punoutuvat yhteen omituisia teitä, kun jokainen heistä ajautuu tekemään tiliä tekojensa, menneisyytensä ja valintojensa kanssa.
Heijastus on vahvatunnelmainen, moniääninen ja herkkävaistoinen ihmissuhderomaani epäsovinnaisista sidonnaisuuksista, mielen vapaudesta ja vankeudesta. Kolmen kertojan toisistaan kimpoilevat tarinat muodostavat heijastusten ja vastaheijastusten sarjan, lopulta myös itsensä peilikuvan.
(WSOY)
”Onko niin että aika pesiytyy joidenkin ihmisten sisälle? Piiloutuu kuin lumiriekko tiukaksi kiepiksi sydänalaan ja muistuttaa painollaan jatkuvasti, että eletty elämä on yhä tässä hetkessä. Sellainen ihminen ei unohda eikä jätä mitään taakseen, koska hän tuntee joka ikisen muistonsa ruumistaan myöten.”
Toukokuisen lauantain tapahtumat pikkukaupungissa vaikuttavat kolmen ihmisen elämään vahvasti. Vasta professuurin saanut matemaatikko Tuomas palaa vanhaan kotikaupunkiinsa, josta hän on lähtenyt vuosia aiemmin kaikki siteet katkaisten. Nyt hän palaa suorittamaan tehtävää, joka on odottanut liian kauan. Tuomaksen kuvan heijastuminen kampaamon ikkunaan sysää kuusikymppisen Saaran päivän oudoille poluille. Vanhoilla poluilla mutta uudessa tilanteessa puolestaan kulkee Suvi, Tuomaksen kouluaikainen tyttöystävä, joka on hetkeksi irrottautunut natisevasta avioliitostaan piipahtaakseen lapsuusaikaisella kesämökillä.
Kolmen keskeisen henkilön liepeillä vaanii koulun entinen vahtimestari Koistinen, jonka juopuneessa mielessä pyörivät menneet vääryydet ja kosto. Yllättävästi tapahtumien keskiöön ajautuu myös Tuomaksen kouluaikainen matematiikanlehtori Vahtola.
Heijastuksessa kolmen kertojan äänet lomittuvat toisiinsa saumatta. Menneisyyden ja nykyhetken tapahtumista rakentuu monisyinen kuva rakkaudesta, perhesuhteista, pettymyksistä ja kostosta, joihin oman säikeensä tuo myös tulevaisuus. Millä tavoin kaksoiselämä, toisen erityiskykyjen kieltäminen ja tunnustaminen tai rakkauden selittämätön kieltäminen vaikuttavat ihmisen elämään? Onko mahdollista olla vanhempi lapselle, joka ei tiedä kakkosvanhemmistaan?
Tuomaksen, Suvin ja Saaran tarinoista muodostuu heijastuksien läikittämä menneisyyden kudelma, johon omia tummia säikeitään tuovat Koistinen ja Vahtola sekä Tuomaksen edesmennyt isä Martti, jolla yhä tuntuu olevan vahva ote poikaansa ja Saaraan.
Maritta Lintusen kieli on tarkkaa, kuulasta ja olennaiseen tarttuvaa – ja hän osaa myös yllättää ja haastaa lukijan tulkinnat tarinasta.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
”Siinä puhuu mies, joka ei ole vielä nähnyt että jokaisen luvun takana häilyy varjoluku. Että jokaisen kirkkaan päätelmän saumassa on ratkeama. Ja siitä ratkeamasta pilkottaa vastakkaisen päätelmän kuvajainen.”
”Kysymyksistä pääsee vapaaksi vasta sitten, kun lakkaa etsimästä itselleen mieluisinta vastausta. Sitä ei löydy. Vastaukset ovat harvoin mieluisia.”
”Minun mieheni kertoo minun mieheni kuolemasta.
Minä olen naimisissa, ja leski.
Minulla on poika, mutta en ole äiti.
Minulla on elämä, joka on tehty mahdottomaksi elää.”
Yksi toukokuinen lauantai hiljaisessa pikkukaupungissa. Miehen ja kahden eri-ikäisen naisen historiat punoutuvat yhteen omituisia teitä, kun jokainen heistä ajautuu tekemään tiliä tekojensa, menneisyytensä ja valintojensa kanssa.
Heijastus on vahvatunnelmainen, moniääninen ja herkkävaistoinen ihmissuhderomaani epäsovinnaisista sidonnaisuuksista, mielen vapaudesta ja vankeudesta. Kolmen kertojan toisistaan kimpoilevat tarinat muodostavat heijastusten ja vastaheijastusten sarjan, lopulta myös itsensä peilikuvan.
(WSOY)
”Onko niin että aika pesiytyy joidenkin ihmisten sisälle? Piiloutuu kuin lumiriekko tiukaksi kiepiksi sydänalaan ja muistuttaa painollaan jatkuvasti, että eletty elämä on yhä tässä hetkessä. Sellainen ihminen ei unohda eikä jätä mitään taakseen, koska hän tuntee joka ikisen muistonsa ruumistaan myöten.”
Toukokuisen lauantain tapahtumat pikkukaupungissa vaikuttavat kolmen ihmisen elämään vahvasti. Vasta professuurin saanut matemaatikko Tuomas palaa vanhaan kotikaupunkiinsa, josta hän on lähtenyt vuosia aiemmin kaikki siteet katkaisten. Nyt hän palaa suorittamaan tehtävää, joka on odottanut liian kauan. Tuomaksen kuvan heijastuminen kampaamon ikkunaan sysää kuusikymppisen Saaran päivän oudoille poluille. Vanhoilla poluilla mutta uudessa tilanteessa puolestaan kulkee Suvi, Tuomaksen kouluaikainen tyttöystävä, joka on hetkeksi irrottautunut natisevasta avioliitostaan piipahtaakseen lapsuusaikaisella kesämökillä.
Kolmen keskeisen henkilön liepeillä vaanii koulun entinen vahtimestari Koistinen, jonka juopuneessa mielessä pyörivät menneet vääryydet ja kosto. Yllättävästi tapahtumien keskiöön ajautuu myös Tuomaksen kouluaikainen matematiikanlehtori Vahtola.
Heijastuksessa kolmen kertojan äänet lomittuvat toisiinsa saumatta. Menneisyyden ja nykyhetken tapahtumista rakentuu monisyinen kuva rakkaudesta, perhesuhteista, pettymyksistä ja kostosta, joihin oman säikeensä tuo myös tulevaisuus. Millä tavoin kaksoiselämä, toisen erityiskykyjen kieltäminen ja tunnustaminen tai rakkauden selittämätön kieltäminen vaikuttavat ihmisen elämään? Onko mahdollista olla vanhempi lapselle, joka ei tiedä kakkosvanhemmistaan?
Tuomaksen, Suvin ja Saaran tarinoista muodostuu heijastuksien läikittämä menneisyyden kudelma, johon omia tummia säikeitään tuovat Koistinen ja Vahtola sekä Tuomaksen edesmennyt isä Martti, jolla yhä tuntuu olevan vahva ote poikaansa ja Saaraan.
Maritta Lintusen kieli on tarkkaa, kuulasta ja olennaiseen tarttuvaa – ja hän osaa myös yllättää ja haastaa lukijan tulkinnat tarinasta.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.