Piiroinen, Aulis

Tuomas katsoi Johannaan ja kysyi, onko kaikki hyvin, kun näki tuskaisen ilmeen välillä hänen kasvoillaan.
- Ei tässä muuta kuin tuo tuleva potkii jatkuvasti, ettei saa rauhaa, selitti Johanna ja hieroi vatsaansa.
- Jospa lepäisit välillä, sanoi Tuomas huolestuneena.
- Sitten se vasta rupeaa elämöimään, kun on yhdessä paikassa. Mene sinä kaikessa rauhassa. Ei minulla ole mitään hätää. Tämä kuuluu tähän olotilaan.

Tuomas lähti ja otti uuden traktorin, koska hän ajatteli saavansa tuotua ne tavarat etukauhassa. Kaupalle tultuaan hän huomasi, että kuorma-auto oli justiinsa tullut, koska siitä purettiin parasta aikaa kaupalle jääviä tavaroita.
- Onkohan Kruunun kartanolle mitään? hän kysyi lavalla olevalta mieheltä.

Mies katseli lavalle ja sanoi sitten: - Me taidettiin keritä viedä tuonne makasiiniin. Varmaankin myymälänhoitaja tulee antamaan ne. Mies jatkoi työtään.

Myymälänhoitaja tuli antamaan Tuomakselle hänen tavaransa ja kysyi samalla: - Mitä sinä meinaat ryhtyä tekemään?
- Enpä tässä tiedä vielä. Kunhan kateellaan mitä siitä syntyy. Tuomas ei halunnut levitellä sitä ympäri kylää, kun ei ollut varma osaako edes tehdä omiakaan tarpeita saatikka ruveta sitten tekemään muille.

[Kartanoelämää. Mediapinta 2011, s. 364.]