Ora, Janne

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Kirjat ja kirjoittaminen auttavat minua ymmärtämään maailman ja elämän(i) moninaisuutta, salaperäisyyttä sekä hyväksymään sen rajallisuutta.

Kirjat hämmentävät mieliä ja kyseenalaistavat totunnaisia ajatusrakennelmia;
toisinaan ne röyhkeästi vetävät mattoa saman ymmärryksen alta, jota muut kirjat ovat olleet rakentamassa. Siinä kai piilee ainakin yksi kirjallisuuden voima.
Kirjallisuuden vihollisia ovat yhteiskunnissa ja ihmisissä syövän lailla vaanivat apatia, yksitoikkoisuus, välinpitämättömyys, kyynisyys, mekanistisuus ja automatia; siis kaikki ne antivoimat, jotka monesti nakertavat myös elämän iloa. Mikään niistä ei käsittääkseni kuitenkaan pysty tappamaan kirjallisuutta, usein jopa päinvastoin.
Kirjallisuus on peto eläjäksi, usein ihmistä ja yhteiskuntaa vahvempi.

Elämäkertatietoa

Harrastuksena jalkapallo, kalastus, musiikki ja retkeily.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kuunnelma:
Rajamaa. Yleisradion radioteatteri 2006

Tekstinäyte

"Hetkinen", Babacar Fall keskeytti, "tapasit naisen seitsemän vuotta aiemmin. Hän häipyy mitään ilmoittamatta. Kuulet hänestä muutaman vuoden päästä ja taas hän katoaa. Ja nyt tulit hänet löytämään."
"Kuulostaa hullulta, tiedän."
"Kuulostaa hulluudelta ja rakkaudelta", Babacar Fall nauroi. "Ehkä rakkaus on juuri sitä." Babacar Fall venytti l'amouriaan kuin olisi 1930-luvun näyttelijä.
"Kunpa se kuolisi pois. Kunpa se jonakin päivänä vain makaisi kylmenneenä, kun tulisin sitä katsomaan. Oli päiviä, kun ajattelin niin."
Fall näytti häkeltyneeltä. Eero tunsi helpotusta, vaikka oli kertonut vain osatotuuden. Hän ei huojentuneisuuttaan huomannut Fallin ärtymystä.
"Meidän työmme ei merkitse mitään?"
"Ei, ei ei! Tietenkin merkitsee! Tarkoitin vain... en osaa selittää sitä. Täällä olen elossa, enemmän elossa kuin Suomessa. Kyllä minä hommani hoidan, älä sitä pelkää."
Keskustelu oli käännähtänyt tavalla, jota Eero ei ollut osannut ennakoida. Hän vaistosi Fallin kivahduksen olevan pintanäkymä, se oli osa jotakin suurempaa katkeruuden kokonaisuutta. Kympin seuraava virkahdus vahvisti epäilyksen:
"Teillä on varaa."
"Mitä? Sano suoraan! Teillä valkoisilla. Sitähän sinä tarkoitat. Eihän sinullakaan huonosti mene. Opiskellut ulkomailla."
"Et tiedä elämästäni mitään. Etkä meikäläisten. Et mitään!"
"Anteeksi. Ilmeisesti en."
"Se oli huora. Tämä Aminata."
"Niinno, kai sen voi niinkin ilmaista."
"Unohda."
"Mitä?"
"Unohda se nainen."
"Hei, et ole ymmärtänyt. Minä rakastin sitä, häntä. Rakastan."
Babacar Fall alkoi nauraa. Päitä kääntyili naapuripöydissä. Eero kiusaantui.
"Lopeta jo", Fall vakavoitui.
"Maksoinhan minä, aluksi. Mutta sitten. Siitä tuli muuta."
Babacar Fall pudisteli päätään. Hän toisti Eeron kolme viimeistä sanaa hiljaa, hitaasti kuin olisi punninnut niiden merkityksen ja painon yksi kerrallaan. Lähipöydissä hymyiltiin.


(Rajamailla 2008)

Lähteitä ja viittauksia

Forssell, Johnny-Kai: Afrikan matkailijasta kirjailijaksi: opittua. Satakunnan Kansa 14.10.2008
Videot

Elävän arkiston upotuskoodi