Lange, Ina
Elämäkertatietoa
Ina Lange
(Daniel Sten)
s. 14.12. 1846 Helsingissä
k. 25.10. 1930 Kööpenhaminassa
Ina Lange on yksi kirjallisuuden realismin pioneereista, jotka on sittemmin nostettu esiin unohdettuna yhteiskuntakriitikkona. Lange julkaisi kaunokirjallisen tuotantonsa pääosin 1880-luvun aikana ruotsiksi ja nimimerkillä Daniel Sten. Tämän lisäksi Lange kirjoitti lähinnä musiikkihistoriallisia teoksia; omana aikanaan hän tulikin tunnetuksi nimenomaan pianistina ja musiikkipedagogina. Lange toimi pääosin Ruotsissa ja Tanskassa, mutta romaanit ja novellit sijoittuvat suomalaiseen miljööseen. Kansanelämän kuvauksissaan Lange murtaa runebergilaisen kansankuvauksen ihanteita ja kuvaa naturalistiselle kirjallisuudelle tyypilliseen tapaan huonompiosaisten elämää. Myös naisasialla on Langen yhteiskuntakriittisissä teoksissa keskeinen asema. Kirjallisuudenhistoriassa eniten huomiota saanut teos on romaani Sämre folk (1885, suom. Huonompaa väkeä), jonka keskushenkilönä on prostituoitu nainen.
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2910/
- - -
Ina Blenda Augusta Lange (s. Forsten) syntyi tullihallituksen asessorin perheeseen Helsingissä v. 1846. Hän opiskeli aluksi kotiopettajan johdolla, myöhemmin tyttökoulussa Berliinissä. Musiikkiopintoja hän harjoitti Berliinin ja Moskovan konservatorioissa huomattavien opettajien (mm. Pjotr Tsaikovski) johdolla. Vuonna 1876 Ina solmi avioliiton oopperalaulaja Algot Langen kanssa ja muutti asumaan Tukholmaan, myöhemmin Kööpenhaminaan. Perheeseen syntyi kolme lasta. Avioliitto oli kuitenkin onneton ja purkautui v. 1898.
Ina Lange loi huomattavan uran sekä esittävänä taiteilijana että musiikkihistorijoitsijana. Jo avioliittonsa aikana hän teki laajoja esiintymismatkoja Keski-Eurooppaan ja toimi arvostettuna pianonsoiton opettajana Kööpenhaminassa. Hän julkaisi omalla nimellään lukuisia musiikkiaiheisia teoksia, mm. säveltäjäelämäkertoja.
Ina Langen merkitys 1880-luvun realismin perinteeseen keskeisesti kuuluvana kirjailijana on jäänyt hänen muun toimintansa varjoon. Naiskirjailijoiden yleiseen tapaan hän käytti nimimerkkejä (Daniel Sten, Daniel Stern, Aino, -U jne.), ja siten hänen tuotantonsa hajosi moneen suuntaan. Esikoisteos on kertomuskokoelma Bland ödebygder och skär. Berättelser från Finland (1884), ja sen kuvauksen kohteena ovat maaseudun ihmiset. Romaanin Sämre folk (suom. Huonompaa väkeä) (1885) päähenkilö on elämänsä yhteiskunnan kaksinaismoraalin varaan rakentava Nadja. Hänen hahmoaan pyritään valaisemaan hänen taustastaan käsin, mutta kehityskertomus jää heiveröiseksi: miksi Nadjan hyvät puolet katoavat, kun hän "tekee parannuksen"? Keskeistä on kuitenkin kirjailijan ironia, tarkkanäköisyys ja avoimuus yhteiskunnan ongelmakohtien kuvaajana, ei ratkaisujen antajana. Ina Lange kuoli v. 1930.
Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Suomalaisen musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Helsinki 1958.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.
(Daniel Sten)
s. 14.12. 1846 Helsingissä
k. 25.10. 1930 Kööpenhaminassa
Ina Lange on yksi kirjallisuuden realismin pioneereista, jotka on sittemmin nostettu esiin unohdettuna yhteiskuntakriitikkona. Lange julkaisi kaunokirjallisen tuotantonsa pääosin 1880-luvun aikana ruotsiksi ja nimimerkillä Daniel Sten. Tämän lisäksi Lange kirjoitti lähinnä musiikkihistoriallisia teoksia; omana aikanaan hän tulikin tunnetuksi nimenomaan pianistina ja musiikkipedagogina. Lange toimi pääosin Ruotsissa ja Tanskassa, mutta romaanit ja novellit sijoittuvat suomalaiseen miljööseen. Kansanelämän kuvauksissaan Lange murtaa runebergilaisen kansankuvauksen ihanteita ja kuvaa naturalistiselle kirjallisuudelle tyypilliseen tapaan huonompiosaisten elämää. Myös naisasialla on Langen yhteiskuntakriittisissä teoksissa keskeinen asema. Kirjallisuudenhistoriassa eniten huomiota saanut teos on romaani Sämre folk (1885, suom. Huonompaa väkeä), jonka keskushenkilönä on prostituoitu nainen.
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2910/
- - -
Ina Blenda Augusta Lange (s. Forsten) syntyi tullihallituksen asessorin perheeseen Helsingissä v. 1846. Hän opiskeli aluksi kotiopettajan johdolla, myöhemmin tyttökoulussa Berliinissä. Musiikkiopintoja hän harjoitti Berliinin ja Moskovan konservatorioissa huomattavien opettajien (mm. Pjotr Tsaikovski) johdolla. Vuonna 1876 Ina solmi avioliiton oopperalaulaja Algot Langen kanssa ja muutti asumaan Tukholmaan, myöhemmin Kööpenhaminaan. Perheeseen syntyi kolme lasta. Avioliitto oli kuitenkin onneton ja purkautui v. 1898.
Ina Lange loi huomattavan uran sekä esittävänä taiteilijana että musiikkihistorijoitsijana. Jo avioliittonsa aikana hän teki laajoja esiintymismatkoja Keski-Eurooppaan ja toimi arvostettuna pianonsoiton opettajana Kööpenhaminassa. Hän julkaisi omalla nimellään lukuisia musiikkiaiheisia teoksia, mm. säveltäjäelämäkertoja.
Ina Langen merkitys 1880-luvun realismin perinteeseen keskeisesti kuuluvana kirjailijana on jäänyt hänen muun toimintansa varjoon. Naiskirjailijoiden yleiseen tapaan hän käytti nimimerkkejä (Daniel Sten, Daniel Stern, Aino, -U jne.), ja siten hänen tuotantonsa hajosi moneen suuntaan. Esikoisteos on kertomuskokoelma Bland ödebygder och skär. Berättelser från Finland (1884), ja sen kuvauksen kohteena ovat maaseudun ihmiset. Romaanin Sämre folk (suom. Huonompaa väkeä) (1885) päähenkilö on elämänsä yhteiskunnan kaksinaismoraalin varaan rakentava Nadja. Hänen hahmoaan pyritään valaisemaan hänen taustastaan käsin, mutta kehityskertomus jää heiveröiseksi: miksi Nadjan hyvät puolet katoavat, kun hän "tekee parannuksen"? Keskeistä on kuitenkin kirjailijan ironia, tarkkanäköisyys ja avoimuus yhteiskunnan ongelmakohtien kuvaajana, ei ratkaisujen antajana. Ina Lange kuoli v. 1930.
Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Suomalaisen musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Helsinki 1958.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.