Alatalo, Katri

Spefin puolelta minuun ovat vaikuttaneet erityisesti perinteistä fantasiaa edustavat teokset, niin klassikot kuin vähän uudemmatkin. Lempikirjailijoitani ovat mm. J. R. R. Tolkien, Ursula K. Le Guin, Robin Hobb, Patricia A. McKillip, George R. R. Martin ja Scott Lynch.


Minusta tuli kirjailija varmaankin aika perinteisellä tavalla. Olen lapsesta asti kirjoittanut paljon ja halunnut kirjailijaksi; kirjoittaminen on aina ollut minulle ”se juttu”, oikea tapa ilmaista itseäni.

Lapsena ja nuorena tärkeää oli se tuki, mitä sain sekä kotona että koulussa. Minulla oli aivan mahtavia opettajia, etenkin äidinkielen opettajia. Ala-asteella sain itse olla kirjoittamassa käsikirjoituksia koulunäytelmiin, joita luokkamme sitten esitti. Myös oma lähikirjasto oli minulle tärkeä. Se sijaitsi aivan koulun vieressä pienellä paikkakunnallamme, kun taas kaupunkiin olisi ollut matkaa 30 kilometriä. Surettaa ja vähän suututtaakin tämä nykyinen suuntaus, että lähikirjastoja vain lakkautetaan.

Olen aina ollut kiinnostunut hyvistä tarinoista ja olen ajatellut olevani nimenomaan tarinankertoja. Ehkä juuri siksi olenkin ajautunut kirjoittamaan fantasiaa. Fantasiakirjoissa on usein vahvoja, suuria tarinoita ja aitoa seikkailun meininkiä. Lisäksi spekulatiivinen fiktio antaa enemmän vapautta ja tilaa mielikuvitukselle kuin tiukka realismi. Mutta en silti sano, ettenkö joskus voisi kirjoittaa realismia – voisin hyvinkin, jos tulisi hyvä idea, joka vaatisi realistisen lähestymistavan.

Kirjoittajana olen pitkälti suunnittelija. Minulla on ollut tapana hahmottaa tarina aika hyvin etukäteen, ja sitten olen kirjoittanut suunnitelmani mukaisesti. Ehkä joskus jumitun suunnitteluvaiheeseen liikaakin. Täytyyhän kirjoittaessa olla tilaa myös yllätyksille. Olisi erittäin tylsää, jos tietäisi aivan tarkkaan etukäteen, millainen tekstistä tulee. Ja jokainen tarina vaatii omanlaisensa lähestymistavan.

Uskon myös siihen, että omia kirjoitustapoja voi jatkuvasti kehittää, ja itseään pitää haastaa kirjoittajana. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat, että kirjoittajakoulutus tekee kaikista kirjoittajista samanlaisia ja teksteistä tasapaksuja. Tuleeko näyttelijöistä, muusikoista ja kuvataiteilijoistakin tylsiä ja persoonattomia, kun he opiskelevat oman alansa arvostetuissa oppilaitoksissa?

Kirjoittaminen on minulle elämäntapa, mutta elämässä pitää toki olla muutakin. Kirjailijana olen vielä aloittelija, mutta olen jo huomannut, että tämä työ on täynnä ylä- ja alamäkiä, huippuhetkiä ja suonpohjassa rämpimistä. Ystävät ja läheiset auttavat jaksamaan myös huonoina päivinä. Mutta huonoja päiviä on onneksi paljon vähemmän kuin hyviä. Kirjailijan työ oli unelma-ammattini lapsena, ja se on sitä edelleen. Unelma, jonka eteen yritän tehdä töitä.