Minkä jaksaa kantaa

Tavallisen kannakselaisen suvun tarina kuvaa karjalaisten elämää sotien ja rauhan aikana vuodesta 1860 vuoteen 1960. Teos kuvaa Suomen historiaa tavallisen ihmisen näkökulmasta ja niitä arvoja ja elämänasenteita, joiden ansiosta he selvisivät kohtalon vuosista ja päälleen lankeavista koettelemuksista. Mitä ajattelivat pojat, jotka joutuivat rintamalle? Miltä tuntui jättää koti ja paeta vieraiden ihmisten pariin? Mitä oli palata takaisin hävitettyyn kotikylään ja jättää kaikki uudelleen? He luottivat Korkeimman johdatukseen: ”Ei Hää anna kellekää sen enempi ko minkä hää jaksaa kantaa.” He olivat rakentamassa perustaa hyvinvointiyhteiskunnalle vieraassa ympäristössä ja uudenlaisessa arvomaailmassa saamatta kiitosta tai arvonantoa. Heidän tarinansa on kirjoitettu kiitollisuudella ja sydän täynnä kunnioitusta. Älkäämme unohtako historiaamme, jotta se sotien osalta ei koskaan pääsisi toistamaan itseään.