Nenän edessä vuori

Persialainen 700-luvulla hahmottunut runomuoto gazeeli nojaa toistuvaan sanaan, poljentoon ja parisäkeisiin, jotka muodostavat runon sisällä oman merkityksensä. Sana vie runoilijaa ja poimii maailmasta palasia eri ajoista ja paikoista.

Paul Cezanne maalasi yhä uudelleen samaa vuorta, Jyrki Kiiskinen palaa saman sanan äärelle ja tutkii sen avaamaa horisonttia. Näkyy yöllä valvova isä, roskapussi ja tiskiharja, mutta myös mytologian sankareita, katedraali ja kosmonautti; panssarivaunu ja auringossa mätänevä norsu. Lukemattomia yksityiskohtia, aina erilainen maailma, monta pientä maailmaa. Ja niiden taustalla sanomattomiin jäävä olemisen kokonaisuus, jota kohti runo kurottaa.

(Teos)