Laiturin kaisla mietiskelee

Espoolaisen Katja Karasman kuudes runokirja kertoo korona-ajan ahdistuksesta ja rentoutumisesta mökillä Kivinokassa. Jotkut runot on kirjoitettu ennen koronaa, esim. Juhannus Kivinokassa on vuodelta 2018. Katja Karasma seurasi kunnallisvaaleja 2021, EU-keskustelua ja maailmantapahtumia. Hän asuu Tapiolassa ja kertoo sen puistojumpasta ja amfitorin tanssiharjoituksista. Hän on harrastanut klovneriaa ja miettii loppurunossa, mitä on olla klovnina. Ensimmäisen osaston Mitä ei tajuta runoissa Katja Karasma nostaa esiin suomalaisten orjuudesta vapautumisen verrannaiseksi suomen kielen tulon oppiaineeksi. Sen merkitystä ei tajuta nyky-yhteiskunnassa, koska se on itsestäänselvyys. Vasta kun oma kieli menetetään, sen tärkeys huomataan. Nyt sen uhanalaisuus englantiin nähden on pimennossa.