Mottimestari

Mottimestari Erkki Tampio (1911-1966) oli 165 senttiä pitkä, matalajalkainen kuhmolainen mies. Isä kuoli Erkin ollessa kahdeksanvuotias. Vanhin siskoista otti hänet luokseen, mutta Erkki hakeutui pian lähiseudulle metsätöihin. Mies ei käynyt kouluja, vaan varttui metsäkämpillä ja hänestä tuli kaiken osaava jätkä, sanavalmis korpifilosofi, kuuluisa ”Pohjois-Suomen mottimestari”, joka oli kova työmies, mutta joka oli myös kova ottamaan viinaa. Erkki teki savotalla parissa viikossa ison tilin ja lähti viikonlopuksi kirkonkylälle ryyppäämään. Erkki oli kanssaeläjien mielestä kunnon työmies, rehellinen ja reilu. ”Itse tienaamiaan ryyppäsi eikä ollut sosiaaliluukulla ruinaamassa, niin kuin nykyajan ihmiset”, muisti eräs haastatelluista mainita. Erkki oli luonteeltaan leikkisä ajattelija, puhelias persoona, jonka eri yhteyksissä sanotut sutkaukset ovat jääneet elämään. Kuhmossa kulkiessa ei tarvitse kuin mainita nimi Erkki Tampio, niin heti saa kuulla joitakin kaskuja, jotka liittyvät hänen elämänsä vaiheisiin. Erkki oli seikkailuihin valmis mies ja niinpä tämä kirjanen kertoo etupäässä hänen Neuvostoliitto-matkastaan ja sen aikana sattuneista tapauksista: kuulusteluista, vankiloista ja löytyihän hänelle lopulta myös metsätöitä, joita hän kahden toverinsa kera lähti etsimään itärajan tuolta puolen. Sieltä hän löysi myös rakastamansa naisen, jota hän muisteli kaiholla Suomeen palattuaan. Monella eri tavalla kuuluisaksi tullut kuhmolainen metsätyömies esitteli itsensä: ”Minä oun se Kaenuun kuulu tukkijätkä, se Erkki Tampio. Ei kehua kestä!”