Suomalainen syykirja

Kommentit (1)

Tyyppi

esseekokoelmat

Tekijä

Soikkeli, Markku
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva

kuvaus

Ihminen tarvitsee myyttejä hahmottaakseen maailmaa – enemmän tai vähemmän todenmukaisesti. Kansakunta tarvitsee myyttejä pysyäkseen koossa. Onko suomalaisilla kova viinapää? Mistä juontuu lähiönostalgia? Miten järkiuskosta tuli osa yhteiskuntamme järjestystä? Mitä joulu ja talvi merkitsevät suomalaisessa kulttuurissa? Miten kauppojen bonusjärjestelmät muistuttavat uskonnollista metafysiikkaa? Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohtii Markku Soikkeli 2000-luvun suomalaisia myyttejä käsittelevässä esseekirjassaan.
(Kulttuurivihkot)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Suomalainen syykirja

Alanimeke

esseitä 2000-luvun suomalaisista myyteistä

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

2020

Sivumäärä

126

Kustantaja

Kulttuurivihkot

Kieli

suomi

Kommentit (1 kpl)

TuomasA21.1.2021

Soikkelin esseet tarttuvat suuriin aiheisiin: myytteihin 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa ja mediaympäristössä. Kirjoittaja on perehtynyt ja laajasti lukenut, mutta kriittisin kysymys esseen synnyssä on: miten tieto, ajattelu ja pohdinta välittyvät lukijalle? Tällä kertaa joidenkin esseiden ydintä on vaikea tavoittaa, ja lauseisiinkin kaipaisin paikoin lisää terävyyttä. Liekö juuri aiheiden laajuus se, mikä luo tällaisen vaikutelman? En ole varma, lukisinko näitä tietokirjallisina vai kaunokirjallisina esseinä, ja analysoiva kirjastonhoitajaminäni on taas häiriintynyt. ”Cityelämäntapa paranee parkkiluolassa”-esseen Vantaa-osuus on minulle kirjan paras kohta, siinä kerronta innostuu, teksti rullaa ja lukijaa hekotuttaa. Jotain vastaavaa olisin kaivannut tyyliin useamminkin. Myös essee postmodernista on hyvin kiinnostava. Yksittäisiä ytimekkäästi ilmaistuja kohtia tarttui kyllä merkintöihini. Ja hienoa, että Kulttuurivihkot on vakiintumassa marginaalisempien lajien, kuten runojen ja esseiden, julkaisijana; jatkakaa!

”Meidän uuspakanoiden on kuitenkin vaikea keksiä uusia paheita, joista voisi nautiskella ilman kristittyjen omimia synnintuntoja. Paheistahan ei ole paljoakaan iloa, jos niitä ei voi jakaa julkisesti ja tuntea samalla suloista häpeämättömyyden tuntoa.” (s. 45)

”Vantaan maaperällä on varmasti järkeviä ihmisiä, mutta ’jossakin oleminen’ ei johda haluun ilmaista olemisensa.” (s. 80)

Linkki