Arhippa kevään korvalla
Tyyppi
kuvakirjat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kanarialintu Arhippa ja taksikuski Suhonen viettävät suloisia päiviä etelän lämmössä. Mutta pienen linnun sydämessä asuu kaipuu: kun kevät koittaa, ikävä pohjoiseen käy suunnattomaksi.
On siis keksittävä jokin keino kääntää jälleen taksin nokka kohti pohjoista. Niin syntyy Taidekuljetusliike Hippa & Suhonen ja matka alkaa – Arhipan luontaisen suunnistustaidon ja Suhosen viisaiden huomioiden siivittämänä.
Lähteen ja Vuoren lastenkirja jatkaa kanarialinnun ja taksikuskin lämpimän humoristista road trippiä. Se on kuvaus ystävyydestä, kauneudesta ja kevään tulosta, sillä ”Taas ollaan matkalla kohti valoa. – – Ja niin se kumma kyllä oli: Mitä pohjoisemmas tultiin, sitä pidempiä olivat päivät, sitä lyhyempiä yöt.”
”Arhippa ja Suhonen nautiskelivat etelän elämästä. – Kyllä meidän kelpaa, Arhippa piipitti venytellessään. Sen siivet olivat vahvistuneet vapaudessa ja oikenivat viuhkaksi valoa vasten. – Niinpä, Suhonen vastasi hajamielisesti. Hän näppäili kitaraa ja ajatteli pölykapseleita.– Vaikka onkin ikävä pohjoiseen, Arhippa
sanoi.– Mitä? Suhonen hämmästyi. – Onko sinulla ikävä pohjoiseen? – No vähän, Arhippa myönsi. – PALJON! – Entäs etelän aurinko? Suhonen kysyi.– Pohjoisessa on pian aurinkoista yölläkin, Arhippa sanoi.Suhonen ymmärsi, että Arhipalle oli tullut muuttokuume. Lähtemisen ja palaamisen kaipuu oli syvällä Arhipan sisällä – linnuilla on sellainen voima. Suhonen sulatteli asiaa pitkin iltaa ja yötäkin. Etelän elämä oli mukavaa. Mutta pohjoisessakin oli puolensa. Ja vaikka Arhippa oli pieni, sen tunteet olivat valtavia.”
(Teos)
On siis keksittävä jokin keino kääntää jälleen taksin nokka kohti pohjoista. Niin syntyy Taidekuljetusliike Hippa & Suhonen ja matka alkaa – Arhipan luontaisen suunnistustaidon ja Suhosen viisaiden huomioiden siivittämänä.
Lähteen ja Vuoren lastenkirja jatkaa kanarialinnun ja taksikuskin lämpimän humoristista road trippiä. Se on kuvaus ystävyydestä, kauneudesta ja kevään tulosta, sillä ”Taas ollaan matkalla kohti valoa. – – Ja niin se kumma kyllä oli: Mitä pohjoisemmas tultiin, sitä pidempiä olivat päivät, sitä lyhyempiä yöt.”
”Arhippa ja Suhonen nautiskelivat etelän elämästä. – Kyllä meidän kelpaa, Arhippa piipitti venytellessään. Sen siivet olivat vahvistuneet vapaudessa ja oikenivat viuhkaksi valoa vasten. – Niinpä, Suhonen vastasi hajamielisesti. Hän näppäili kitaraa ja ajatteli pölykapseleita.– Vaikka onkin ikävä pohjoiseen, Arhippa
sanoi.– Mitä? Suhonen hämmästyi. – Onko sinulla ikävä pohjoiseen? – No vähän, Arhippa myönsi. – PALJON! – Entäs etelän aurinko? Suhonen kysyi.– Pohjoisessa on pian aurinkoista yölläkin, Arhippa sanoi.Suhonen ymmärsi, että Arhipalle oli tullut muuttokuume. Lähtemisen ja palaamisen kaipuu oli syvällä Arhipan sisällä – linnuilla on sellainen voima. Suhonen sulatteli asiaa pitkin iltaa ja yötäkin. Etelän elämä oli mukavaa. Mutta pohjoisessakin oli puolensa. Ja vaikka Arhippa oli pieni, sen tunteet olivat valtavia.”
(Teos)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
23
Kustantaja
Kieli
Kuvittaja
Lisätietoja
Teksti: Kristiina Lähde ; kuvitus: Julia Vuori.