Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Kosken kahta puolta

Kommentit (1)

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Kaksi mummia – kaksi totuutta kansalaissodasta.

7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.

Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.

Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.

(Tammi)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

200

Kustantaja

Kieli

Kommentit (1 kpl)

Jari Järvelä kirjoittaa Suomen vaikeasta vuodesta 1918 oman sukunsa kokemusten kautta. Hänen isoäitinsä asuivat samalla paikkakunnalla, mutta eivät halunneet tavata toisiaan. Toinen heistä oli punaisesta perheestä, toinen valkoisesta. Isoäidit olivat kokeneet lapsina sodan kauhut kumpikin tahoillaan. Sisällissodasta on kirjoitettu paljon, mutta Järvelän teos on raikas, koska siinä on lasten näkökulma. Molempien isoäitien kokemukset ja taustat tulevat selville. Lisäksi Järvelä kuvaa omaa lapsuusaikaansa 1970-luvulla elävästi ja nostalgiaa nostattaen. Kirjassa tulee hyvin ilmi, miten lapsi imee itseensä kuulemaansa ja näkemäänsä. Hän käsittelee kummallisia asioita leikeissään ja jatkaa niitä omalla mielikuvituksellaan. Kirja on ansiokas paitsi sisällissotakertomuksena, myös lapsuuden ja lapsen mielen kuvaajana. Tässä romaanissa on todellisuuspohjaa kirjailijan kokemuksissa ja suvussa, mutta mielestäni on turha takertua miettimään, mikä kaikki on tapahtunut oikeasti ja mikä on kirjailijan luomaa tarinaa. Kokonaisuus on joka tapauksessa vaikuttava ja uskottava, ja siihen pitää suhtautua kaunokirjallisuutena.

Linkki