Kalliolla

"Aukeavan pullon ääni, sinetin naksahdus, äänistä paras. Tuo luottamusta. Ei tarvitse pelätä, että viina on loppumaisillaan, vaan voi keskittyä siihen, että sitä on." Kruununhakalaisen hienostokodin kulissit ovat korkealaatuiset. Turkiksia, smokkeja, osso bucoa, juhlia, kulttuuria. Mutta ne kätkevät narsismin, rakkaudettomuuden, alkoholismin ja kyykytyksen jopa niin tehokkaasti, että perheenjäsenten on itsekin vaikea ymmärtää olevansa kokonaisuudesta vastuussa. Isovanhemmuus on hunningolla. Äitiys ja tyttäryys ovat perinpohjaisella törmäyskurssilla, ja väkivalta astuu kuvaan. Työpaineiden absurdius, hengenvaarallinen synnytys ja pinnan loputon katkeilu ryydittävät päähenkilö Violan surullisenkyynistä klaustrofobista äitiyden alkutaivalta. Hillittömän itkun ja naurun raja on häilyvä, joita molempia Violan elämä on väärällään. Kovimman hinnan maksaa se, jolle lopulta joudutaan hankkimaan ruumisarkku.