Ketunkolo, eli, Käpykaartilaisen päiväkirja

Talvisodassa minä tappelin siinä missä muutkin, omasta mielestäni jopa paremmin kuin monet muut. Tappelin Taipaleenjoella itseni sotamiehestä alikersantiksi. Tappelin sataviisi kunnian päivää alusta loppuun etulinjassa. Minulla oli onnea, sillä selvisin hengissä ja ilman naarmuakaan. Mutta sen verran nuo veriset päivät jäivät uniini, että kun sain huhtikuussa 1940 sotilaspassin kouraani ja luovutin konepistoolini sekä muut armeijan kamppeet, päätin sodan saavan olla kohdaltani ensimmäinen ja viimeinen. Jos maailmanpalo, joka Suomen ja Neuvostoliiton solmimasta rauhasta huolimatta näyttäisi syttyvän saisi roihuta ilman minua. Minä painuisin maan alle. Näillä sanoilla alkaa Veli-Matti Hyttisen uusi romaani, joka kertoo toisenlaisen tarinan sodasta.