Huilumusiikkia remontin taustalla

Huilumusiikkia remontin taustalla on säevirta, alisiin laskeutuminen ja nousu ”Aamunkoiton radalle”, jossa korostunut konkretia, ”käsillätekeminen, portaissa kulkeminen”, ”fyysisten aistien alempi maailma”, palvelevat näkymättömän saartamista: ”sielu on kehon mäntä”. Lähtökohtana on tyhjyyskokemuksen ”pyörryttävä polkkamasurkka” (kun ”olemattomuutta ei voi kuvitella”), ja siihen kokemukseen matka myös vie: hellittämätön tekeminen, kun ollaan ”vaistot kontallaan / näissä onkaloissa”, kumpuaa ”hämääntymisestä todellisuuteen” ja eräänlaisesta todeksi tulemisen hädästä, johtaen toistuvasti kaaoksen ja järjestyksen rajamaastoon, alueelle ennen kieltä, jossa ”järjen läpi / työntyy törröttäjä” ja ”sydän / syö soraa jyrkänteen reunalla” – niin kuin olisi, yhden runon koiran tavoin, ”ajasta tehty” (”jos ei halkea ydintä myöten viheriöimään”) – ja jossa kaikki päätökset ”on tehtävä tajuissaan / ja nopeasti ennen yliluonnollisia ja / kammottavia naurunpuuskia”.

(ntamo)