Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

4.2.2015

Lukiolaiset Joey, Dawson, Jen ja Pacey lähtevät luokkansa kanssa Portugalin Prinsessa-nimiselle aluksella katselemaan valaita ja viettämään kaunista päivää. Heillä ei ole aavistustakaan mitä matka tuo tullessaan.

Dawson ja Jen ovat juuri eronnut pari, joista toinen haikailee vieläkin toisen perään, näistä kahdesta se on Jen. Dawson sen sijaan on siirtynyt elämässään eteenpäin ja on ihastunut toiseen tyttöön, tyttöön nimeltä Joey. Samoin Joey, tunteet ovat hyvin samankaltaiset mutta kumpikaan ei uskalla puhua tunteistaan toiselle.

Pacey kuulee aluksessa unelmiensa naisen äänen joka kertoo tarinaa edessä häämöttävän saaren histoiasta. Merimiehestä, ja tämän vaimosta. Tarinan kertojan ääni oli täydellinen mutta itse henkilö ei aivan vastannut Paceyn kuvitelmaa.

Luokan syötyä eväänsä rannassa he lähtevät tutkimaan metsää, metsää, jossa oli ennen kaupunki. Alkoi rankkasade, Dawson ja Joey eksyivät metsään muiden jatkaessa matkaa takaisin aluksella. Muut luokkalaiset huomasivat heidän kadonneen vasta, kun saavuttiin perille.

Apujoukkoja oli saatava, merelle ei voinut lähteä myrskyn vuoksi, varsinkaan, kun kaksi oppilaista oli kadoksissa. Vapaaehtoiset avunhakijat löytyivät heti. Sylvie, tuo Paceyn jumaloima "merenneito", joka muistutti lähinnä valasta, joksi Pacey häntä vahingossa kutsuikin sitä tarkoittamatta. Sylvie sai matkaseurakseen Jenin. He tarpoivat läpi metsän ja kuraisten polkujen aina Paceyn vanhan opettajan luokse. Nuoren komean Steven pienen pieneen, mökkiin josta soitettiin apua. Jen iski heti silmänsä Steveen joka järjesti kuljetuksen ja majapaikan luokkalaisille. Hän myös järjesti etsintäpartion esimään Dawsonia ja Joeyta keskeltä metsää.

Dawson ja Joey löysivät opettajan mainitseman "lemmenpesän" ja asettuivat sinne sateelta suojaan. Molempien tunteet tulivat esille ja riita, jonka he saivat jo aikaan, muuttui pikkuhiljaa sovinnoksi. He tajusivat, etteivät selviäisi tulevasta yöstä hengissä ilman toisiaan. Niinpä he kietoutuivat toisiinsa ja näin lämpö säilyi.

Muut oppilaat oli majoitettu saaren kouluun, ja he saivat päälleen vanhoja vaatteita. Sylvien saapuessa koululle Pacey yritti korjata sanojaan mutta turhaan. Illan kääntyessä yöhön välit kuitenkin selkenivät. Syntyi syvä rakkaussuhde.

Saaren toisessa kohdassa Steven luona jonne Jen oli jäänyt, alkoi myös syntyä rakkautta, kuten myös "lemmenpesään" josta Dawson ja Joey löydettiin aamulla ja kuljetettiin koululle muiden seuraan. Aamun valjetessa myös Jen liitty luokkalaistensa seuraan ja joutui luopumaan Stevestä. Sylvie lähti takaisin omaan kouluunsa, ja Pacey jäi kaipaamaan häntä.

Matkalle oli lähdetty kaikki vain ystävinä mutta palattiin yhden parin kanssa, joita olisi voinut olla kolme, jos kirjan tarina olisi mennyt kuin elokuvissa tai prinsessasaduissa.

Kirjassa oli ehdottomasti parasta vuoropuhelut ja "kohtaukset" jotka oli kerrottu monesta paikkaa samaan aikaan. (nikanu / Sivupiiri)