Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

7.1.2015

Syysmaan naapurissa on kuun valaisema, outo maa... Kielletystä suhteesta kiinni jäänyt Lorana pakenee takaa-ajajiaan pahamaineisille Eläville vuorille ja päätyy vuorten toiselle puolelle Yölaaksoon, merkilliseen pimeän valtakuntaan, jonka ainoa valonlähde on kuu. Yölaakson hämäryydessä elää kalpeita ihmisiä, jotka viestivät musiikkia muistuttavien äänten avulla ja näyttävät olevan vailla tunne-elämää. Eräs yölaaksolaissuvun päämies on kuitenkin ollut yhteydessä Syysmaahan erikoisten peilien avulla ja oppinut jopa Syysmaan kieltäkin. Lorana saa hänen luotaan jonkinlaisen turvapaikan, kunnes muuan toinen Yölaakson mies, itselleen ylivertaisen viettelytaidon kehittänyt Hyräily, lähestyy häntä... Anu Holopainen kuvaa jälleen kiehtovalla tavalla Syysmaan naisten kohtaloita miesten hallitsemassa yhteiskunnassa.

Yölaakso jatkaa Syysmaa-sarjan tarinaa eteenpäin omalla tarinallaan, ja tuo paljon uusia käänteitä sarjan tulevaisuuteen, joka taas antaa lukijalle lisää upeita lukukokemuksia. (dahlily / Sivupiiri)