Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

14.1.2015

Nyt kun Nathaniel on kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta vanhempi, kuin varastaessaan Samarkandin amuletin, on hänellä enemmän vastuuta -huomattavasti enemmän. Underwoodin kuoltua Nathaniel sai uuden mestarin: Jessica Whitwellin. Nathaniel, ns. oikealta nimeltään John Mandrake, on töissä mestarinsa alaisena. Hänen tehtävänään on löytää ja tuhota vastarintaliike, joka uhmaa maagikkoja.

Maagikkojen suosiman ostoskadun tuhottua salaperäisellä tavalla John joutuu kaikkien silmätikuksi. Tehtävä tuntuu mahdottomalta. Nathaniel päättääkin kutsua Bartimeuksen, joka kaksi vuotta sitten auttoi häntä varastamaan Samarkandin amuletin, vaikkakin näin ollen hän rikkookin heidän valaansa: Nathaniel ei kutsu Bartimeusta ja näin ollen hän ei paljasta Nathanielin nimeä.

Salaperäinen otus paljastuu Golemiksi, kivihahmoksi, jota ohjailee joku maagikko. Ja Golemin lisäksi kaupungilla riehuu hullu ifreetti, vahva demoni, joka tappaa ihmisiä etsiessään kahta ihmistä kahdestatoista.

Tämä kirja veti enemmän mukaansa kuin ensimmäinen sarjan kirja, Samarakandin amuletti. Ala viitteet ja Bartimeuksen kommentit olivat hauskoja ja pitivät kirjaa elossa. Näkökulmia oli kolmelta henkilöltä, jotka oli Bartimeus, Nathaniel ja Kitty, eräs vastarintaliikkeen jäsenistä. Alkuun Kittyn osiot tuntuivat tylsiltä, mutta kirjan edistyessä nekin alkoivat kiinnostamaan, ja koko kirja vaikutti hyvältä. Yhdessä vaiheessa kirjaa hiukan kammotti, en sanoisi että pelotti, mutta jännitti mitä tulevan pitää. (Brunojr / Sivupiiri)