Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

14.1.2015

Tashi asuu laaksossa perheensä ja kyläläisten kanssa. Eräänä päivänä portista tulee outo mies, jonka pyrkimyksenä on kiivetä Jumaläidin huipulle. Kukaan ei voi uskoa tätä -mieshän on hullu- ei Jumaläidin päälle saa kiivetä. Muukalainen, joka kutsuu itseään Tzootziksi, lähtee kapuamaan vuorta ylös ja pian hänet unohdetaan ja työt jatkuvat. Tzootz palaa kylään takaisin myöhemmin ja lahjoittaa Tashille kivenmurikan, joka on hakattu Jumalaäiti-vuoren huipulta. Muukalaisen lähdettyä alkavat ongelmat: sadosa tulee pieni ja harvinaisen pitkästä talvesta tulee hyvin rankka, kesän odotetut sateet eivät tule laakson pelloille. Kyläläiset alkavat syyttää Tashin kivenmurikkaa. Tashi, hänen isänsä ja heidän naapuri veljekset lähtevät kapuamaan Jumaläiti-vuorta pitkin palauttaakseen kiven ja näin ollen leppyyttääkseen Jumaläiti-vuoren.

Alkuun meinasin heivata kirjan, koska se ei ollut mukaansa tempaava mutta päätin jatkaa lukemista -onneksi- ja huomasin kirjan paranevan hiljalleen. En sano että se on paras lukemani kirja, mutta hyvä se oli. Lainasin kirjan, koska se käsitteli mielenkiintoista asiaa ja asiassa en pettynyt. Pidin kirjassa myös Tzootzin ajatuksen kulusta. Kappaleen lopussa oli aina sivun tai parin mittainen pätkä hänen ajatuksistaan kiivetessään vuorelle ja ajatellessaan elämäänsä kotona. (Brunojr / Sivupiiri)