Keskustelu

taonapo

8.12.2018

Sue Graftonin aakkossarja aluksi kiinnosti minua kiehtovasti avautuvien mysteerien, moninaisten juonenkuvioiden ja värikkäiden hahmojen vuoksi. Valitettavasti tämän osan kohdalla sarjassa alkoi ilmetä useita vähemmän onnistuneita tekijöitä:

Huomasin kirjailijan käyttämien samojen kuvausten toistuvan häiritsevällä tavalla kerta toisensa jälkeen. Alkoi tuntua puuduttavalta lukea seitsemännen kerran Kinseyn kynsisaksilla leikatuista hiuksista ja hänen edesmenneestä epäkonventiaalisesta ja maskuliinisesta kasvatti-isoäidistään. Kinseyn hahmo alkoi myös tuntua vanhentuneelta: Kinseyn ominaisuuksissa painotetaan toistuvasti niitä jotka ovat naisille epätyypillisiä, minkä avulla kai kahdeksankymmentäluvulla luotiin naispuolisia päähenkilöitä miesvaltaisilla alueilla. Sarjaan lisätty romanssi tuntui myös valitettavan saippuasarjamaiselta, ja juoni seurasi helposti ennakoitavaa polkua.